Täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt siihen, kuinka harva ihminen on kysynyt minulta viime aikoina, että mikset sinä Sisko ole kirjoittanut sitä Rapport-päiväkirjaasi. (Ei yksikään. Yksikään ihminen ei ole kysynyt sitä minulta.) Siitä huolimatta haluan kirjoittaa aiheesta muutaman sanan.
Lyhyt perusteluni poissaololleni kuuluu seuraavasti:
EN OLE KENELLEKÄÄN MITÄÄN VELKAA! JÄTTÄKÄÄ MINUT RAUHAAN!
Pitkä perusteluni kuuluu seuraavasti:
Viime viikolla vietin viimeistä päivää työpaikassani ja juhlin juhannusta saaressa ystävieni kanssa. Nämä virkistävät, mutta viininhuuruiset aktiviteetit irtaannuttivat minut arjesta niin totaalisesti, etten ole kyennyt juhannuksen jälkeen pyörittelemään ajatuksiani siten, miten niitä olisi tarpeen pyöritellä jotta edes jossain olisi jotain järkeä. Missään ei ole ja kesä loppuu kohta enkä ole kertaakaan pysähtynyt ulkona istumaan paikallani ja ajatellut, että tässä voisi hyvin olla kauemminkin koska ei ole kiire tekemään jotain mitä en halua tehdä tai koska ei ole helvetin kylmä.
Olen tietysti metsästänyt sohvaa kuten ennen juhannustakin, mutta muuten olen tuijotellut itseäni ulkopuolelta ja odottanut, että vene veisi minut takaisin saareen heittämään tikkaa. Heitin juhannuksena tikkaa niin innokkaasti, että sunnuntaiaamuna tunsin kipua paitsi aivojänteissäni myös oikeassa käsivarressani.
