Saatoin löytää tänään täydellisen nojatuolin. Espanjassa asuva ystäväni on kylläkin toista mieltä – eli nyt tappelemme Facebookin messengerissä siitä, voisiko löytämässäni tuolissa löhötä vai ei. Minun mielestäni voi, ystäväni mielestä ei. Näissä asioissa hän on yleensä oikeassa ja minä väärässä, mutta sitä on todella vaikea hyväksyä. Olen suoraan sanottuna nyt kyllä muutenkin sillä tuulella, että tekee mieli tapella. Riitamme ei vain pääse eskaloitumaan, koska ystäväni ei ole vastannut minulle 23 minuuttiin huolimatta siitä, että hän on lukenut viestini, jossa kutsuin häntä ankeuttajaksi.
Ehkä hänellä on elämä.
Tapasin eilen ihmisen Instagramista, mikä melkein sai minut tuntemaan itseni "heittäytyjäksi". Istuimme pari tuntia Rytmissä. Oli ihanaa, kun en ollut työhaastattelussa tai Tinder-treffeillä enkä siten joutunut miettimään, että mitähän versiota itsestäni tahdon tällä kertaa tyrkyttää. Join vain Rieslingiä.
Ehkä pitäisi tavata enemmän ihmisiä tuolla tavalla. (Tai juoda enemmän Rieslingiä?)
