Kävin tänään S-marketissa, kuten teen lähes joka päivä. Mietin, miltä tuntuisi olla ihminen, joka ostaa karhunvatukoita sen sijaan, että on ihminen, joka katselee pieniä karhunvatukkarasioita ja ajattelee ajatuksia kuten ”tämä karhunvatukkarasia maksaa kuusi euroa, onpa kallista”, ”mistähän saakka nämäkin karhunvatukat on tänne Piritorille lennätetty?” ja ”hetkinen, tässä rasiassa on siis yhteensä noin 12 karhunvatukkaa, eli yksi karhunvatukka maksaa 50 senttiä – toisin sanoen yksi karhunvatukka maksaa kolme markkaa”.
Leikkasin tänään myös yhden podcast-jakson ja sain sähköpostin, josta tulin iloiseksi. Sain fanipostia! Olen rakastettu toimittaja!
Ja sohvia ja nojatuoleja olen tietysti etsinyt edelleen. En tosin enää tiedä, minkälaisen sohvan tai nojatuolit haluan elämääni. Ilmeisesti reilun viikon aktiivisen selailun jälkeen ne alkavat kaikki näyttää samalta. Eilen vastaani tuli nojatuoli Iisalmesta. Ajattelin, että tässäpä hieno löytö 50-luvulta ja linkkasin myynti-ilmoituksen Facebookin chattiin ystävieni arvioitavaksi.
”Hyi helvetti, toi tuoli näyttää ihan joltain meduusalta”, yksi heistä kommentoi.
Update: Äsken lähti viesti Loviisaan. Kaksi kivaa nojatuolia nähty! Ovatko ne minun nojatuolini?!
