Saara Särmä | Kun joku kertoo osallistuvansa vegaanihaasteeseen, osa tulkitsee sen lihansyönnin kieltämisenä

Kun joku kertoo osallistuvansa vegaanihaasteeseen, osa tulkitsee sen lihansyönnin kieltämisenä – siihen on syy

Paranoidi tai korjaava luenta määrittää tekstin tulkintaa. Paranoidiin luentaan kuuluu usein nähdä taustalla joku laajempi agenda.

Saara Särmä

3/22/2024

Kun joku kertoo osallistuvansa vegaanihaasteeseen, osa tulkitsee sen lihansyönnin kieltämisenä – siihen on syy

Lukijoiden tuella

Helsingin Sanomien toimittaja Juuso Määttänen kirjoitti kolumnissaan tapauksesta, jossa oli joutunut tuttavansa kanssa 87 viestiä kestäneeseen selvittelyyn “väärästä” hymiön käytöstä. Tuttava oli tulkinnut hymiön passiivisaggressiiviseksi, eikä mistään vakuuttelusta huolimatta ollut suostunut uskomaan Määttäsen hyvää tarkoitusta.
Määttänen käyttää tapausta esimerkkinä laajemmasta nettikeskustelukulttuurin ongelmasta. Tunnistan itsekin hyvin hänen kuvaamansa ilmiön.
﻿
Aina tekstin tulkinnassa on kyse siitä, että jokainen lukija tulkitsee tekstiä omista lähtökohdistaan käsin. Lukija tuo tulkintaan mukanaan erilaisia oletuksia elämänkokemukseensa liittyen sekä erilaisia tuntemuksia sen hetkiseen mielialaansa liittyen.
Omia oletuksiaan ja tuntemuksiaan voi olla vaikea havaita, etenkin kun nettikeskustelun rytmi on yleensä kovin nopea.
Olen monesti havainnoinut vierestä jotakin nettikeskustelua, joka muuttuu turhaksi vänkäämiseksi kun puolin ja toisin tulkitaan toisen kirjoittamista negatiivisemmin kun mitä itse sen tulkitsen. 
Enkä toki ole immuuni tälle itsekään. Varsinkin väsyneenä tai huonotuulisena tulee näpyteltyä turhan kipakoita kommentteja, jotka eivät johda yhtään mihinkään.
Kun yhteiskunnassa uupumus lisääntyy työelämän kovenevien paineiden seurauksena, negatiiviset tulkinnat tulevat vain yleistymään, luulen. Sillä uupumuksen eräs perusoireista on kyynistyminen.
Kyynistyneenä on vaikea nähdä muiden hyviä aikomuksia tekstien takana. Tulee helposti tulkinneeksi jokaisen somejulkaisun ja -kommentin hyökkäyksenä.
﻿
Kun joku kertoo somessa jostakin omaan vanhemmuuteensa liittyvästä asiasta tai miksi on tyytyväinen lapsettomaan elämäänsä, paranoidi luenta tulkitsee väistämättä, että tässä kyseenalaistetaan juuri minun erilaisia elämänvalintojani.

Jutun asiasanat:

emojit

psykologia

sosiaalinen media

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun.

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Tuen Särmän journalistista työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.

En halua tukea Saara Särmän työtä. Ohitan maksumuurin, kirjaudun sisään, ja luen tällä kertaa ilmaiseksi.

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Kirjoittaminen on minulle työtä, joten tämä juttusarja voi jatkua maksavien lukijoiden ansiosta.

Lämmin kiitos!"

Sinun ei ole mikään pakko identifioitua feministiksi – koko käsite ymmärretään usein väärin

Saara Särmä

Kuntoutuslomia verkkoväkivallan uhreille? — Monet jättäytyvät sivuun yhteiskunnallisesta keskustelusta ja se on kestämätöntä

Saara Särmä

"Ideologista paskaa, aktivismia, sosiaalitukea työhaluttomille näennäistutkijoille" – onko tämä kritiikkiä?

Saara Särmä

Tutkijoiden häirintä on vastenmielinen some-ilmiö — nyt lähetellään tietopyyntöjä Suomen Akatemialle

Saara Särmä

Olen yrittänyt luopua ajatuksesta, että minun näkemykseni on tärkeä ja maailman pitää kuulla se heti

Saara Särmä

Näin somekohu syntyy – perinteinen media lietsoo ja maalittaa, eikä se ole vahinko

Saara Särmä

Näytä lisää juttuja

Puheenaiheet

Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.

Tietosuojaselosteemme.