Myrskypilvet Vartiosaaren yllä
Viime syksynä hyväksytyssä Helsingin osayleiskaavassa Vartiosaari valjastetaan yhdeksi Helsingin lähiöistä. Saaren luonto- ja kulttuuriarvot ovat kiistattomat. Silti Vartiosaari on monille helsinkiläisille täysin tuntematon. Mikä tekee juuri tästä saaresta niin erityisen?
Otto Kronqvist
5/10/2017
Aurinko paistaa täydeltä taivaalta kun kiskomme soutuveneen laskuveden kuivaamalta Reposalmen rannalta. Olemme Helsingin Laajasalossa ja edessämme siintää Vartiosaari. Vieressämme moottorivene pyyhältää hakemaan joukon läheisen yläasteen oppilaita kevätretkelle saareen. Soutuveneemme lipuu kevyesti salmen poikki.
Minulle Vartiosaari on tuttu paikka. Olen samoillut saaren luontopoluilla kesäisin ja lämmittänyt rantasaunaa talvipakkasilla. Vietin jopa kolmikymppiseni Vartiosaaressa. En ikinä unohda ensimmäistä kertaa tässä samaisessa veneessä. Heti astuttuani veneeseen ilma tuntui jotenkin kummalla tavalla helpommalta hengittää.
Tänään oppaaksi saarelle on lupautunut ympäristöaktiivi Mika Välipirtti. Kiinnitämme veneen laituriin ja kipuamme rantakallioille. Pieni polku johdattaa sakeaan metsään. Välipirtti pysähtyy ihastelemaan puustoa. ”Tämä on juuri sitä hyvää metsäaluetta, koska tässä kohdassa ei ole juuri läpikulkua. Saaren supikoirat pesivät täällä. Toisinaan täällä näkyy jopa peuroja ja hirviä, jotka tulevat talvisin jäätä pitkin.”
Matkan Vartiosaareen taittaa kesäisin kätevimmin soutuveneellä. Yhteyslaiva Hakaniemestä alkaa kulkea toukokuun lopussa.
Vartiosaaren hiljaiset metsät ja koskemattomat kalliot antavat ihanteelliset olosuhteet monipuoliselle kasvustolle. Harvinaisuuksiakin on. Alueella on tavattu esimerkiksi harvinainen aarniolaji salokääpä. Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuren kasvupaikka sijaitsee saaren etelärannalla.
Otto Kronqvist
5/10/2017