Olisiko lukutaidon katoaminen nyt niin paha asia?

Näytetäänkö valkokankaalla elokuvan sijaan minuuttiklippejä, vaihdetaan öljyvärimaalaukset tekoälyn tekemiin hologrammeihin ja otetaan kirjaston hyllyt muuhun käyttöön? Millaista kulttuuria tulevaisuuden ihmiset kuluttavat?

Kirsi Haapamatti

11/20/2024

Kuvitus: Nunnu Halmetoja

Kuuntele juttu tästä.

0:00

Jo pitkään on todistettu yhtenäiskulttuurin tuhoa. Emme enää aikoihin ole katsoneet kansankuntana yhteisesti samoja viihdeohjelmia televisiosta. Me-henki vetelee viimeisiään. Todistuksia kuulee myös sivistyksen raunioitumisesta. Digitaalisten laitteiden tarjonta tyhmistää, kun kukaan ei jaksa keskittyä kirjoitetun sanan äärelle. Valtavaa impulssitykitystä ammutaan aisteillemme älylaitteen ruudulta, käperrymme sen siniseen kajoon ja jäämme vaille paitsi sivistystä, myös yhteisiä kulttuurikokemuksia.

Tulevaisuuskuvitelmat houkuttelevat helposti esiin dystooppisia kuvia, mutta ovatko ne vääriä? Lukutaidon heikkeneminen esimerkiksi. Mihin lukutaitoa edes tarvitaan? Näin haastaa kysymään tulevaisuudentutkija Roope Mokka Demos Helsingistä.
﻿
Ehkä kirjoitustaito onkin vain välivaihe ihmisen historiassa?
– Kirjoitetusta sanasta on tullut itseisarvo, mutta sehän on vain väline. Esimerkiksi Sokrates kieltäytyi kirjoittamasta ajatuksiaan, sillä hänen mielestään puhuminen ja vuorovaikutteinen keskustelu oli ainoa oikea tapa ajattelun kehitykseen.

Mokka esittää: ehkä kirjoitustaito onkin vain välivaihe ihmisen historiassa? Kenties keksimme korvaavan ilmaisutavan. 

– Se voi liittyä aisteihin ja kehoon uudella tavalla. Esimerkiksi ulkonäköön, vaatetukseen, eleisiin ja ilmeisiin tai vaikka erilaisiin visuaalisiin symboleihin. Ehkä kirjoitus ei olekaan tulevaisuudessa paras väline kommunikaatioon.

Mieleen nousee väkisinkin Lapinlahden Lintujen sketsi vuosikymmenten takaa. Se, jossa ihmiskunta oli kehittynyt ajatuksenlukijoiksi niin, että he käyttivät vain sanojen ensimmäisiä kirjaimia. EVVK. Tai miksei myös modernit kirjainyhdistelmät ja hymiöt. 

Digitalisaation uhan tulevaisuudentutkijakin tunnustaa. Älylaitteen vahtaamisen ja somevirran tiedetään heikentävän keskittymiskykyä ja muistia, aiheuttavan ahdistusta, masennusta, syömishäiriöitä ja vaikeuttavan ihmissuhteita erityisesti lapsilla ja nuorilla.

– On selvää, että digitalisaatio ei voi jatkaa nykyisensuuntaisena, huomiota varastavana, manipuloivana. Onneksi sitä lainsäädännöllä aletaankin suitsia. Välineenä digilaitteet tuskin katoavat, onhan niistä myös paljon iloa.

Mokan mukaan on erittäin todennäköistä, että nykyisten kaupallisten somejättien sijaan alustoiksi syntyy julkisen palvelun kanavia, sisältöjen epäeettisyyden ja disinformaation vastapainoksi.  