On keväinen aamupäivä, kun ajan professori Matej Oresicin kotiin Espoossa. Olen aiemmin puhuttanut Oresicin yhteistyökumppaneita, ja kaikki ovat antaneet hänestä pitkälti samanlaisen kuvan. Hän on kuulemma ”kuin duracell-pupu, äärimmäisen energinen”, ”tuottaa jatkuvasti uusia ideoita”, ”ehtymätön energiapesä”. Nämä luonnehdinnat eivät kuitenkaan täysin vastaa sitä miestä, jonka tapaan olohuoneessa. On selvää, että enin virta on poissa. Hän näyttää huolestuneelta ja hieman lannistuneelta. ”Viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella vaikeita”, hän sanoo.
Oresicin vaikeudet alkoivat vuonna 2013, kun hän sai kuulla, että pari hänen ryhmänsä jäsentä oli kannellut hänestä VTT:n johdolle. Kantelussa nostettiin esiin epäilyjä tieteellisestä vilpistä. Vilppiväitteet selvitettiin VTT:ssä sisäisesti, ja ne todettiin perättömiksi, mutta kantelun tekijät eivät olleet tyytyväisiä. Huhut alkoivat levitä VTT:n ulkopuolelle, ja lopulta juttu vuodettiin Helsingin Sanomiin. HS julkaisi 7. helmikuuta 2016 Sunnuntai-sivuilla laajan artikkelin, jossa vilppisyytteet nostettiin julkisuuteen ja haastateltiin nimettöminä pysyneitä henkilöitä Oresicin entisestä ryhmästä. HS:n artikkelin jälkeen jo kertaalleen selvitetyt vilppiväitteet otettiin uudelleen tutkintaan.
HS:n artikkeli antoi Oresicista kaksijakoisen kuvan. Yhtäältä hän oli maailmanmies, joka liihotteli kansainvälisissä konferensseissa ja onnistui puhumaan tutkimukselleen miljoonia. Toisaalta hän oli myös ”Aurinkokuningas”, jonka työryhmässä vallitsivat pelko ja sisäiset ristiriidat. HS:n mukaan Oresicin epäiltiin valikoivan tutkimustuloksia tavalla, joka ei kestänyt eettistä tarkastelua. Pahinta oli, että pelon vuoksi kukaan ei uskaltanut puuttua ongelmaan. Jos joku yritti kyseenalaistaa Oresicin toimintatapoja, ”Oresic vaiensi hyvinkin uhkaavasti vastakkaiset näkemykset”, HS kirjoitti.
Oresic ei kuitenkaan ole ollut myrskyn silmässä yksin. Hänen avopuolisonsa, professori Tuulia Hyötyläinen, oli mukana samassa VTT:n tiimissä kuin Oresic, ja myös häntä vastaan on esitetty vilppisyyte. Harva tutkija joutuu vilppisyytösten kohteeksi koskaan urallaan, mutta Oresic ja Hyötyläinen ovat joutuneet käymään läpi samat vilppisyytökset kaksi kertaa kahdessa eri tutkimuksessa. Tällä on ollut vakavia seurauksia heidän uralleen. Akateemisessa maailmassa todeksi osoitettu tiedevilppi on varma loppu uralle, mutta pelkkä epäilyskin jättää jälkensä. ”Käytännössä emme saa työpaikkaa Suomesta”, he sanovat.
Olen tutkinut Oresicin tapausta helmikuusta lähtien. Olen ollut aiheesta yhteydessä kymmenkuntaan henkilöön Oresicin entisestä ryhmästä sekä keskustellut asiasta kaikkien Oresicin yhteistyökumppanien kanssa, jotka ovat suostuneet aiheesta puhumaan. Kokonaiskuva, jonka olen saanut, on kovin toisenlainen, kuin mitä suurelle yleisölle esiteltiin HS:n artikkelissa. Oresicin ryhmässä kiehui soppa, jossa oli myrkyllisiä sattumia, ja jossa henkilöön menevät ja tieteelliset syytökset sekoittuvat toisiinsa. Seuraavassa kerron haastattelujen perusteella, mitä mieltä Oresicin ryhmässä työskennelleet ovat Oresicin vastustajien väitteistä, ja miten Oresic ja Hyötyläinen itse ovat tapahtumat kokeneet. Lopulta käsittelen itse vilppisyytöksiä.
I
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Jani Kaaron uusimmat jutut ja lukuoikeuden kymmeniin aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Kaaroa — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
