Plutokraattien passikauppaa
Jani Kaaro
11/2/2016
Lukijoiden tuella
Atossa Araxia Abrahamian on Al-Jazeeran toimittaja Yhdysvalloissa. Hän on aina ollut kiinnostunut kansalaisuuden ideasta, eikä ihme, sillä hänellä itsellään on Kanadan, Iranin ja Sveitsin kansalaisuus. Eräänä päivänä hän liittyi verkostoon nimeltä A Small World, jonka jäsenet ovat kiinnostuneita globaalin kansalaisuuden ideasta, ja hän osallistui verkoston kautta aihetta käsittelevään konferenssiin. Abrahamian tiesi, että maailmankansaiaisuuden idealla oli aina ollut läheinen suhde rauhanaatteeseen, mutta tämä konferenssi oli jotakin täysin muuta. Siellä kokoontuivat upporikkat porhot, jotka vertailivat eri maiden passeja: mitä ne maksoivat ja millaisia etuja ne tarjosivat. Passeista puhuttiin kuin ne olisivat olleet brändejä ja niitä ostettiin kuin kenkiä.
Konferenssin järjestäjä oli konsulttifirma Henley&Partners. Se oli vielä 2000-luvun alussa pieni sveitsiläinen lakiasiaintoimisto, jonka yhtenä erikoisalana oli maahanmuutto. Sitten tuli onnenpotku. St. Kitts ja Nevis, kahden saaren kääpiövaltio Karibialla, konsultoi toimistoa passiasioissa. St. Kitts ja Nevis oli perustanut jo vuonna 1984 ohjelman, jonka kautta rikkaat saattoivat ostaa saarivaltion passin ja kansalaisuuden, mutta passit eivät menneet kaupaksi. Henley&Partners kirjoitti ohjelman uusiksi: 250 000 dollarin sijoitusta vastaan investoijat saivat maan passin ja kansalaisuuden ilman, että heidän koskaan tarvitsi käydä koko saarella. Sen jälkeen Henley&Partnersilla on pitänyt kiirettä ja heillä on nyt toimistot yli 20 maassa.
Kansalaisuuden hakeminen on lähes kaikissa sivistysvaltioissa ollut aina yksi vahvimmin säädeltyjä alueita. Valtion asettamat kansalaisuuden kriteerit on täytettävä eikä oikoreittejä ole. Viime vuosina yhä useammat maat ovat kuitenkin halunneet höllentää säädöksiään, jos hakijalla on riittävän paksu lompakko. St. Kitts ja Nevisissä, Barbudalla, Antigualla, Dominicalla, Maltalla ja Kyproksella passin ja kansalaisuuden saadakseen ei tarvitse koskaan edes käydä koko valtiossa, tai siellä täytyy viettää korkeintaan muutama päivä. Diiliin ei yleensä kuulu äänioikeutta, ellei sijoittaja myös ole kirjoilla valtiossa, mutta tästä passien ostajat harvoin ovat edes kiinnostuneita.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Jani Kaaron uusimmat jutut ja lukuoikeuden kymmeniin aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Kaaroa — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro