Pahan odotus
✪TähtijuttuPieni essee nosebosta, mistä opit myös, mikä on POTS.
Jani Kaaro
7/31/2022
Lukijoiden tuella
Muutama vuosi sitten sain useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka toivoivat minun kirjoittavan sairaudesta nimeltä POTS. Lyhenne tuli sanoista postural orthostatic tachycardia syndrome, ja sillä tarkoitettiin tilaa, jossa potilaan sydämen syke nousee todella korkeaksi tämän noustessa makuuasennosta istualleen. Tästä puolestaan seuraa muita oireita kuten huimausta, pahoinvointia, vapinaa, sydämentykytystä ja sekavuutta.
En ollut POTSista koskaan kuullutkaan, joten selvitin, että kyseessä on vanhastaan tunnettu oireyhtymä, joka voi kehittyä esimerkiksi raskauden, leikkauksen ja joskus jopa virusinfektion jälkeen. Nyt minulle kuitenkin väitettiin, että POTS olisi lisääntynyt räjähdysmäisesti ja sen väitettiin olevan HPV-rokotteen haittavaikutus. Olin skeptinen, ja skeptisyyteni vain lisääntyi kun havaitsin, että POTS esiintyi usein yhdessä toisten kiistanalaisten diagnoosien, kuten fibromyalgian tai kroonisen väsymysoireyhtymän kanssa. Myös lääkärit tuntuivat olevan skeptisiä, sillä oireet menivät päällekkäin paniikki- ja ahdistusoireiden kanssa.
Mutta mitähän olivat nämä mystiset POTS-oireet, joita on jälleen kuvattu koronarokotusten jälkeen? Kukapa tietää. Tässä esseessä koetan kuitenkin osoittaa, millä tavalla mystisiä oireita voi syntyä niin sanotun nosebovaikutuksen kautta. Nosebo on plasebon vastakohta, ja sillä tarkoitetaan kielteisten odotusten aiheuttamia oireita. Tällaisessa tapauksessa oireilu on todellista – potilaat eivät siis teeskentele – mutta oireet ovat mielen eivätkä sairauden aiheuttamia. Mutta aloitetaan tämä tarina Australiasta.
Vanhan rituaalin opetus
Australiassa paikallinen väestö, aboriginaalit, harjoitti tuhansia vuosia eräänlaista voodoota, joka tunnettiin luullaosoitusrituaalina. Siinä shamaani osoitti ihmisen, kengurun tai emun luulla onnetonta uhria ja syyti hänen niskaansa kirouksen. Tämän jälkeen uhri muuttui epätoivoiseksi ja kirouksen edetessä hän muuttui päivä päivältä heikommaksi, kunnes kuoli. Aboriginaalien mukaan rituaali johti aina kuolemaan.
Luullaosoitusrituaali on niin sanottu kulttuurisidonnainen sairaus, ja vaikka se onkin tätä nykyä Australiasta täysin kadonnut, antropologit raportoivat siitä vielä 1950-luvulla. Näiden aikalaisraporttien mukaan rituaali todellakin johti kuolemaan. Kysymys siis kuuluu: Jos noituutta ei ole olemassa, mikä aiheutti uhrin kuoleman? Aboriginaalit uskoivat, että luonnollista kuolemaa ei ole, vaan kaikki kuolemat ovat jonkun toisen aiheuttamia. Uskoiko kirottu siis niin vakaasti omaan kuolemaansa, että hänen oma odotuksensa tuotti kuoleman? Jos näin on, silloin kyseessä olisi määritelmällisesti nosebo-kuolema, joskin kuolema on melko äärimmäinen oire.
Kohtalokas ennustus
Voimme toki ajatella, että moinen kuolema rituaalin kautta voi olla mahdollista taikauskoisissa yhteisöissä, mutta ei meillä. Mutta mitä sitten sanotte tästä 1970-luvun lääketieteellisestä tapauksesta, josta lääkäri Clifton Meador on kirjoittanut Southern Medical Journalissa. Artikkeli kertoo amerikkalaisesta miehestä, jolta löydettiin ensin ruokatorven syöpä, mutta jatkotutkimuksissa havaittiin, että syöpä oli levinnyt maksaan. Miehelle kerrottiin, että hän on onnekas jos elää jouluun asti, ja niinpä hän kuoli pian joulun jälkeen.
Sitten tuli yllätys. Miehelle tehtiin ruumiinavaus, jossa havaittiin, että diagnoosi oli ollut väärä. Maksassa oli kyllä syöpäkasvain, mutta niin pieni, ettei se olisi mitenkään voinut aiheuttaa kuolemaa. Mihin mies siis kuoli? Toimiko lääkärin ennustus samalla tavalla kuin shamaanin kirous, ja miehen oma odotus omasta kuolemastaan joudutti hänen kuolemaansa?
Herra A:n mystinen tapaus
Otetaan vielä pari esimerkkiä lähempänä tätä päivää. Vuonna 2007 lääkärit Minnesotasta raportoivat Herra A:n eriskummallisesta tapauksesta. Herra A oli hiljattain eronnut vaimostaan ja kärsi eron aiheuttamasta syvästä masennuksesta. Ankaran masennuksen vuoksi hän osallistui sairaalassa käynnistettyyn kliiniseen lääketutkimukseen, jossa testattiin uutta mielialalääkettä. Ensin lääkkeet tuntuivatkin toimivan. Mutta eräänä päivänä, epätoivon hetkellä, hän kumosi kaikki jäljellä olevat 29 pilleriä kurkkuunsa – ja tuli heti katumapäälle. Hän pyysi naapurilta kyydin sairaalaan.
Sairaalaan saapuessa herra A oli todella huonossa kunnossa. Hän oli kalpea, tokkurainen ja tärisevä ja hänen verenpaineensa oli huolestuttavan alhainen. Lääkäreitä kuitenkin kummastutti kun hänen verestään ei löytynyt jälkeäkään lääkkeestä, jota hän sanoi ottaneensa. Lääkärit ottivat yhteyttä tutkimuksen johtajaan, ja tämä kertoi, että herra A kuului plaseboryhmään. Hän oli ottanut yliannostuksen lumelääkettä. Tämän kuultuaan herra A parani käytännössä samantien ja pääsi jo samana iltana kotiin.
Vaarallista teippiä
Toinen tapaus vuodelta 2016 kertoo raskaana olevasta saksalaisesta naisesta, joka niin ikään osallistui kliiniseen tutkimukseen Greifswaldissa. Tutkimuksessa selvitettiin lievittäisikö akupunktio keisarinleikkaukseen liittyvää kipua ennen ja jälkeen synnytyksen. Naista varoitettiin akupunktion harvinaisista haittavaikutuksista, kuten huimauksesta, pyörtymisestä ja sydänoireista. Pian akupunktion jälkeen nainen alkoikin oireilla. Hän hikoili voimakkaasti ja kädet ja jalat muuttuivat kylmiksi. Verenpaine laski romahdusmaisesti ja sydämen syke hiipui vaarallisen alhaiseksi.
Potilaan tila saatiin vakautettua, mutta mitä oikein tapahtui? Oli epätodennäköistä, että akupunktio saisi aikaan verenpaineen laskun tai vaikuttaisi sykkeeseen näin voimakkaasti. Eikä siitä voinut edes olla kysymys, sillä nainen kuului kontrolliryhmään; hänelle laitettiin akupunktiopisteisiin vain pieni pala teippiä.
Nosebo siellä ja täällä
Näiden esimerkkien valossa voitaneen todeta, että nosebolla – kielteisten odotusten tuottamilla oireilla – voi olla todella dramaattisia vaikutuksia. Niinpä voimme miettiä hetken, miten nosebo voi vaikuttaa oireiluun, josta saamme lukea kuohuttavia esimerkkejä mediasta tai somesta. Kuvittele esimerkiksi, että olet lukenut internetistä kaikenlaista pelottelua koronarokotteesta. Jos rokotus pelottaa, etkä oikein tiedä keneen voit luottaa, onko ihme jos saat rokotusta seuraavina päivinä kirjavia oireita – eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä rokotteen kanssa.
Entä jos oletkin lukenut kauhutarinoita siitä, miten asuminen hometalossa on vienyt ihmisten terveyden, ja sitten vieraasi jonakin päivänä huomauttaa, että asunnossasi on kellarin haju. Jos homeet pelottavat ja alat tarkkailla itseäsi, eivät oireetkaan ole kaukana – vaikka asunnossasi ei hometta olisikaan.
Kenties yksinkertaisin tapa, jolla nosebo voi aiheuttaa mystisiä oireita, on kuitenkin itsensä tarkkailu ja omilla oireilla spekulointi. Tarkoitan tällä ihmistä, joka tarkkailee oireitaan, ajattelee niitä koko ajan ja haluaa niille lääketieteellisen selityksen. Jatkuvassa oireiden tarkkailussa vain on se pulma, että spekulaatio tuottaa oireiden ympärille odotuksia, ja sitten oireet alkavat käyttäytyä odotusten mukaisesti.
Ja tästä pääsemmekin takaisin POTSiin.
POTSia ja epilepsiaa
POTSia valottaa hyvin neurofysiologi Suzanne O’Sullivanin kertomus potilaastaan Siennasta. Sienna on 20-vuotias nainen, jolla on taipumus tarkkailla itseään, huolestua oireistaan ja medikalisoida ne. Kun Sienna tulee O´Sullivanin vastaanotolle, hän on vakuuttunut, että hänellä on epileptisiä poissaolokohtauksia. Epileptisiä kohtauksia on päivässä niin monta, että hän on jäänyt opinnoissaan jälkeen. Lisäksi Sienna on kärsinyt pitkään aamuisesta huimauksesta, minkä perusteella hän on saanut POTS-diagnoosin.
O’Sullivan kehottaa Siennaa jäämään osastolle muutamaksi päiväksi tarkkailtavaksi. Sienna pitää päiväkirjaa poissaolokohtauksistaan samalla kun EEG-laite mittaa hänen aivojensa sähköistä toimintaa. Kun mittauksia on tehty jonkin aikaa, teknikko tulee O’Sullivanin luokse ja sanoo, että jokin on vialla. Siennan päiväkirjan mukaan hänellä on ollut useita poissaolokohtauksia, mutta EEG:ssä ei ole jälkeäkään epilepsiasta. Siennalla ei ole epilepsiaa.
Onko se POTSia?
Sitten on vuorossa Siennan POTS-diagnoosi. Eräänä aamuna, kun O’Sullivan saapuu osastolle, hän näkee hämmästyksekseen, että Siennan äiti ruokkii Siennaa lusikalla Siennan maatessa pää hieman kohotettuna sängyssä. Siennan aamuhuimaus on kuulemma niin paha, ettei hän voi syödä aamiaista ilman apua.
Sienna kiinnitetään monitoreihin ja häntä pyydetään nousemaan istuma-asentoon. Sienna nousee, haluttomasti, ja häntä alkaa pyörryttämään. O’Sullivan pyytää Siennaa edelleen nousemaan jalkeille asti. Sienna sanoo, että häntä pelottaa, mutta kaksi hoitajaa on koko ajan valmiina ottamaan hänet kiinni, jos hän pyörtyy.
Niinpä Sienna nousee jalkeille hyvin hitaasti. Sitten hän sanoo, että maailma pyörii silmissä. Siennan polvet alkavat pettää, hänen silmänsä menevät kiinni ja samassa Sienna lyyhistyy. Hoitajat ottavat hänet vastaan ja auttavat takaisin sänkyyn. Mutta entä monitorit? Siennan leposyke ja verenpaine ovat olleet täysin normaaleja koko ajan. Hänellä ei ole POTSIA .
Jos Siennalla ei ole POTSia, mikä aiheuttaa huimauksen ja pyörtymisen? O’Sullivanin mukaan syynä on nosebo, eli Siennan omat kielteiset odotukset. Sienna uskoo vakaasti, että hänellä on POTS, joten hän odottaa, että kun hän nousee jalkeille, häntä alkaa huimata. Sehän kuuluu POTSiin. Hän uskoo vakaasti, että hänen verenpaineensa syöksyy alas, joten hänen keskuhermostonsa reagoi tämän odotuksen mukaisesti, ja Sienna kokee pyörtyvänsä. Näin Siennan omista odotuksista on tullut itseään toteuttava ennustus, mutta POTSia hänellä ei ole.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Jani Kaaron uusimmat jutut ja lukuoikeuden kymmeniin aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Kaaroa — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
