Kuka nämäkin säästöt maksaa? — Leena, 72, hoitaa lähes satavuotiasta äitiään
Jani Kaaro
6/5/2024
Kuuntele juttu tästä.
0:00
0:00
Mikä on oman äidin hoitamisessa on ollut yllättävintä?
– Kotihoito yllättää aina, vastaa Leena, 72 vuotta.
Kotihoito yllätti Leenan jälleen kerran pari viikkoa sitten, kun hän vietti viikonloppua toisella paikkakunnalla kaukana kotoa.
– Soittivat minulle, että äidillä on kova kipukohtaus, mitä tehdään. Minä sanoin että te olette itse arvioineet, että äiti pärjää yksin kotona, joten kai te tiedätte mitä tehdään. Soittakaa ambulanssi!
Leenan äiti on 95-vuotias ja asuu edelleen yksin omassa kodissaan pienellä paikkakunnalla Pohjois-Savossa. Leena ja hänen miehensä asuvat noin kahdeksan kilometrin päässä ja he käyvät äidin luona lähes päivittäin.
Leena on koettanut saada äidilleen hoitopaikkaa jo vuosia, minkä vuoksi äidille on tehty kolme RAI-arviota. RAI (Resident Assessment Instrument) on soteammattilaisten käyttämä työkalu, jonka avulla arvioidaan, millaisia palveluja vanhus tarvitsee.
Tavallinen arvioinnin kohde on, pääseekö vanhus palveluasumisen piiriin.
Leenan äidin tarina kertoo hyvin siitä, miten vastentahtoisesti sotealueet tarjoavat vanhuksille kalliita ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja. Kun Leenan äiti oli 93-vuotias, hän sai sydänkohtauksen ja hänelle jouduttiin tekemään sydänleikkaus yliopistosairaalassa.
Leikkauksen jälkeen, kun Leenan äiti oli vielä toipilaana, hänelle tehtiin RAI-arvio.
– Vastaus oli silloinkin, että äiti pärjää kotona, sanoo Leena.
Leenan äidille tehtiin 93-vuotiaana sydänleikkaus ja ilmoitettiin, että hän pärjää toipilaana kotona.
Viime kesänä, kun äiti oli jo täyttänyt 95 vuotta, hänelle tehtiin jälleen yksi RAI-arvio, ja edelleen asiantuntijoiden kanta on, että äiti pärjää kotona.
Leena ei kuitenkaan ole omaishoitaja. Hän on itse asiassa varonut visusti, ettei hän alkaisi virallisesti omaishoitajaksi, koska hän pelkää, että silloin häneltä vietäisiin pois se vähäkin apu, mitä hän nyt saa äidin hoidossa. Varoittava esimerkki löytyy naapurustosta.
– Siinä on vanha pariskunta, nainen sairastaa syöpää, miehellä on muistisairaus. Molemmat ovat heikkoja ja hauraita. Nainen päätti äskettäin alkaa miehensä omaishoitajaksi, jolloin Pohjois-Savon hyvinvointialue veti heiltä kotihoidon pois.
– Se oli heitteillejättö, Leena sanoo.
Leena arvelee, että jos hän olisi alkanut äitinsä omaishoitajaksi, hän olisi palanut loppuun jo kauan sitten. Hän on ollut äitinsä epävirallinen omaishoitaja jo kymmenen vuotta.
Hoivan kulut ovat kysymysmerkki
Vanhustenhoidosta puhuttaessa puhutaan aina rahasta, mutta lähinnä siitä, mitä vanhustenhoito maksaa kansantaloudelle. Tämä on toki pitkä penni, mutta sen alle unohtuu usein se miten paljon vanhukset itse, ja usein myös omaisensakin, osallistuvat näihin maksuihin.
Jos puhutaan pelkästään sotealueiden tarjoamista palveluista, asiakasmaksut kattavat noin 20 prosenttia kotihoidon ja noin 17 prosenttia ympärivuorokautisen laitos- ja asumispalveluhoidon rahoituksesta. Tämä on selvästi enemmän kuin esimerkiksi lasten päivähoidossa, jossa asiakasmaksuilla katetaan vain yhdeksän prosenttia palveluiden rahoituksesta.
Kotihoito ja palveluasuminen eivät kuitenkaan ole ainoat hoivan muodot. Kaikki sotealueet vähentävät järjestelmällisesti kalliita ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja.
Sotealueet väittävät korvaavansa näitä paikkoja lisäämällä kotihoitoa, mutta tosielämässä myös kotihoitojen käynnit ovat vähentyneet.
Tämä tarkoittaa, että yhä suurempi osa vanhuksista joutuu Leenan äidin tavoin sinnittelemään yhä pidempään kotona ja tarvitsee apua omaisiltaan, jos heitä on ja jos he ovat valmiita auttamaan. Tämä taas tarkoittaa, että hoivan kustannuksista suuri osa lankeaa vanhukselle itselleen ja hänen omaisilleen.
Mutta miten suuri osa? Ja mitkä kulut ymmärretään hoivaksi? Entä miten hoivan kulut jaetaan osapuolten kesken?
Sosiaalityön apulaisprofessori Minna Zechner Helsingin yliopistosta kertoo havahtuneensa jokin aika sitten siihen, että vaikka näitä kysymyksiä joudutaan pohtimaan tuhansissa suomalaiskodeissa, tutkimustietoa ei juurikaan ollut.
Korjatakseen tilanteen Zechner ja hänen kollegansa Tiina Sihto ovat mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa SustAgeable -projektissa, jossa vanhusten, omaisten ja omaishoitajien haastatteluilla pyritään vastaamaan ylläoleviin kysymyksiin.
Tilillä 24 senttiä
Entä miten nämä asiat toteutuvat Leenan ja hänen äitinsä välillä? Katsotaan.
Leenan äiti asuu kerrostalon 6. kerroksessa. Hänellä on Doro-puhelin, johon hän osaa vielä vastata ja jolla hän osaa soittaa Leenalle. Lisäksi hänellä on turvaranneke.
Äidin toinen silmä on sokea, molemmat lonkat leikattu ja lisäksi hänellä on kuulolaitteet, joita hän ei itse saa paikoilleen. Hän liikkuu erittäin huonosti ja on kaatunut useasti tai pudonnut sängystä, jolloin hän ei pääse omin avuin ylös.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Attendo.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
Jutun asiasanat:
vanhusten hoito
sote
omaishoito
Jani Kaaro
6/5/2024
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron journalistista työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
3,90 €
5,90 €
10,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa tai tilata koko Rapportin
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
