Tutkijoiden häirintä on vastenmielinen some-ilmiö — nyt lähetellään tietopyyntöjä Suomen Akatemialle
Saara Särmä
12/22/2023
Kuva: Rapport / Dmitry Vechorko, Unsplash
Lukijoiden tuella
Talvipäivänseisauksen kunniaksi jatkan sosiaalista mediaa käsittelevää kirjoitussarjaani. Tarkastelen ikävintä tänä vuonna havaitsemaani some-ilmiötä: tutkijoihin kohdistuvaa häirintää ja sen uusinta muotoa.
Maksimoin yleistä kurjuutta. Sairastelin koko marraskuun erinäisiä flunssia ja pimeä aika vie veronsa. Nukun melkein kaksi tuntia enemmän kun valoisaan aikaan ja muutenkin kaiken tekeminen on paljon hitaampaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin kuitenkin sairastelemaan niin, että en kokenut jatkuvaa huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Tähän pisteeseen päätyminen on kieltämättä vaatinut aika paljon terapiaa ja asioiden työstämistä.
Tutkijoihin kohdistuvassa häirinnässä ei ole mitään uutta, vaikka insituutiot (yliopistot ja rahoittajat) ovat vasta hiljattain heränneet siihen, että toimenpiteitä pitäisi tehdä. Suomen Akatemia ja Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry ovat tänä syksynä ottaneet kantaa ja tuominneet häirinnän. Lisäksi ainakin osa yliopistoista on — vihdoin — saanut prosessinsa kuntoon niin, että tukea tarvitseville tutkijoille on tarjolla apua.
Julkiset kannanotot tuskin häiriköitä hetkauttavat, mutta häiritylle tutkijalle ne ovat vahva viesti, että hän ei jää yksin. Sukupuolentutkijat, rasismiin ja maahanmuuttoon liittyviä aiheita tutkivat sekä ainakin ravitsemustieteilijät ovat jo ainakin toista vuosikymmentä saaneet tuntea nahoissaan häirinnän seuraukset ilman laajempaa tukea.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Saara Särmän lempeitä ajatuksia. Ja lukuoikeuden aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Särmää — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
Tuen Särmän työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.
Saara Särmä
