Sinulla on tallentamattomia muutoksia

Rapport

EtusivuUusimmatLuetuimmatToimittajatJuttusarjatNäköislehti
AINEETON LAHJA: Anna ajateltavaa joka viikolle — 39 € / 6 kk >

Olen yrittänyt luopua ajatuksesta, että minun näkemykseni on tärkeä ja maailman pitää kuulla se heti

✪TähtijuttuKuohuttavat aiheet saavat jumittavat somen käyttäjän tunteiden tunneliin, josta käsin keskustelu on lähinnä oman totuuden huutamista.

Toimittajan kuva

Saara Särmä

10/30/2023

Lukijoiden tuella

Luin hiljattain Emily ja Amelia Nagoskin kirjaa Burnout: the secret to unlocking the stress cycle. Samaan aikaan oli somessani käynnissä monia kiivaita keskusteluja ajankohtaisista tunteita kuohuttaneista aiheista. En nyt enää muista, mitkä juuri tuon viikon aiheet olivat. Muistan vaan, että vanhasta muistista tuntui kuin olisi pitänyt olla ottamassa kantaa heti nyt, mutta en jaksanut muodostaa mielipidettä suuntaan tai toiseen.
Yhä useammin huomaan kaipaavani hidasta asioiden pohdiskelua sen sijaan, että ottaisin kantaa johonkin pinnalla olevaan keskusteluun. Asioissa tuppaa olemaan monia puolia ja niitä voisi tarkastella monesta eri näkökulmasta, mutta somealustat houkuttelevat meitä tuuttaaman nopeasti ulos vähemmän punnittuja ja yksioikoisia kannanottoja. 
Nagoskien kirjassa herätteli tunteiden kuvaaminen tunneleina. Nagoskit argumentoivat, että tunteet patoutuvat kun niitä ei syystä tai toisesta käsittele loppuun, mikä puolestaan voi johtaa uupumiseen. Ylipäätään tunteet siis ovat jotain joiden läpi pitää elää. Tunnelin päässä on kyllä valoa, mutta aina sitä kohti kulkeminen ei suju vaan jää jumiin tunneliin eli tunteen valtaan. 

Sosiaalinen media on rakennettu synnyttämään käyttäjässä erilaisia tunteita ja siksi monet somekeskustelut käydään tunteen vallassa eli tunnelin pimeydessä. On selvää, että ajatus ei välttämättä ole kirkkaimmillaan siinä kohtaa, mutta usein on pakko silti päästä sanomaan.
En pidä siitä, millaiseksi tulin Twitteriä käyttäessäni (sen muuttuessa X:ksi olin jo poistanut tilini kokonaan). Koukutuin siihen hetkelliseen ja petolliseen hyvänolon tunteeseen, dopamiinien ryöpsähtäessä, kun sain nasevasti näpäytettyä vastauksen jonkun twiittiin. Jäin kiihtyneenä odottamaan keskustelun jatkoa, jotta taas pääsisin näpäyttämään ja nokkeloimaan.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaajana saat Saara Särmän lempeitä ajatuksia. Ja lukuoikeuden aiempiin artikkeleihin.

Tilaajana myös tuet Särmää — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.

Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa

Tuen Särmän työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.

Saara Särmä

Saara Särmä

Kommentit

Kun syksy saapuu on uuden minän aika — Kehomme muisti palauttaa meidät lapsuuteen

Kun syksy saapuu on uuden minän aika — Kehomme muisti palauttaa meidät lapsuuteen

Saara Särmä

Ajatukset ovat olemassa lomallakin, mutta ne vellovat vapaammin

Ajatukset ovat olemassa lomallakin, mutta ne vellovat vapaammin

Saara Särmä

Miten kritisoida fiksusti sortumatta naisvihaan? — Pelkkä naisen esilläolo ei ole peruste kriitikille

Miten kritisoida fiksusti sortumatta naisvihaan? — Pelkkä naisen esilläolo ei ole peruste kriitikille

Saara Särmä

Radikaaleinta on pitää naisista, sillä naisviha tappaa

Radikaaleinta on pitää naisista, sillä naisviha tappaa

Saara Särmä

Yhdeksän toivon hippusta vapuksi

Yhdeksän toivon hippusta vapuksi

Saara Särmä

Kun joku kertoo osallistuvansa vegaanihaasteeseen, osa tulkitsee sen lihansyönnin kieltämisenä – siihen on syy

Kun joku kertoo osallistuvansa vegaanihaasteeseen, osa tulkitsee sen lihansyönnin kieltämisenä – siihen on syy

Saara Särmä

Näytä lisää juttuja

Tilaa Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Puheenaiheet uutiskirjeemme tarjoaa sinulle tuoreimmat kuulumiset. Älä jää paitsi!