Ajatukset ovat olemassa lomallakin, mutta ne vellovat vapaammin
Saara Särmä
8/23/2024
Lukijoiden tuella
Vaikka kesää on vielä jäljellä — elokuu on kesäkuukausi — loma on ollut jo hetken ohi. Olen ollut pitkien lomien kannattaja, vaikka en niistä aina ole omassa elämässäni saanutkaan nauttia.
Nyt kuitenkin olen alkanut kyseenalaistaa itseäni ja miettiä, pitäisikö kirjoittavana ihmisenä sittenkään pitää pitkiä taukoja kirjoittamisesta. Sillä tietokoneen ja omien ajatusten ääreen asettautuminen tuottaa melkoista hankausta.
Ajatukset ovat olemassa lomallakin, mutta ne saavat velloa vapaammin. Niiden ääreen ei ole tullut pysähdyttyä niin, että niitä olisi missään pidemmässä muodossa yrittänyt kommunikoida päänsä ulkopuolelle.
Auli Viitalan kolumni sai minut miettimään suhdettani loman käsitteeseen. Olen ajatellut, että loma on ennen kaikkea tauko sen tekemisestä, mitä minun pitäisi tehdä ja siihen liittyvästä takaraivossa nakuttavasta syyllisyyden tunteesta.
Olen ajatellut, että loma on ennen kaikkea tauko sen tekemisestä, mitä minun pitäisi tehdä ja siihen liittyvästä takaraivossa nakuttavasta syyllisyyden tunteesta.
Kun tein väitöskirjaa vuosina 2006–2013 pidin yhden kunnollisen kesäloman vuonna 2010, jolloin olin pidemmässä palkallisessa työsuhteessa. Muut vuodet riippumatta rahoituksesta (palkkatyö, apuraha tai työttömyysjaksot) olin lomatta, koska pätkätyöläisenä ei varsinaisesti lomia kertynyt ja aina oli väitöskirjan tekeminen kesken.
Sittemmin olen oppinut, että apurahalaisenakin on suotavaa pitää lomaa. Esimerkiksi Koneen säätiö ohjeistaa apurahansaajaa pitämään vuosittain kuukauden loman.
Vuonna 2014 sain väitöskirjani valmiiksi kesäkuun lopulla, joten pystyin pitämään seuraavan pitkän kesälomani. Aloitin sen lukemalla kahdeksan Jo Nesbøn dekkaria kymmenessä päivässä. Viitala kysyy kolumnissaan, miksi niin monet lukevat dekkareita lomalla. Miksi juuri jotain kevyttä ja kaavamaista, eivätkö levänneet aivot kaipaisi pikemminkin haastetta vaikka tietokirjoista?
Itselläni dekkarit toimivat loistavana irtiottona loman alkuun, vuonna 2010 luin Stieg Larssonin Millennium-trilogian. Kaavamaisuus tuo turvaa ja saman sarjan monen peräkkäisen osan ahmiminen mahdollistaa kirjojen maailmaan uppoamisen.
Myös niinä vuosina kun en ole pitänyt lomia, olen uponnut dekkareiden maailmaan aina välillä ja saattanut myös vältellä aktiivisesti työntekoa. Mutta syyllisyys tekemättömistä töistä aina takaraivossa naputtaen.
Lapsuuden ja nuoruuden kesissä yksi parhaista jutuista oli kirjojen lukeminen niin pitkälle yöhön kun huvittaa ja jaksaa valvoa. Nuorena ja nuorena aikuisena kesätyöt olivat yleensä tämän nautinnon tiellä.
Kesätyöt ovat mainio keino tienata omaa rahaa ja saada erinäistä työkokemusta ja ihan vaan turvata toimeentuloa. Mutta en ole ihan varma kuinka järkevää on, että opiskelijat tekevät ensin täyttä päivää opintojen parissa 9+ kuukautta ja sen jälkeen täyttä päivää kesätyössä.
Liian monien on pakko toimeentulon takia työskennellä myös opintojen ohessa.
Oma yliopisto-opiskeluaika muistuu helposti mieleen löysäilynä ja vapauden aikana. Luulen, että monelta keski-ikäiseltä on unohtunut miten kovaa työtä jatkuva uuden oppiminen itse asiassa on. Lisäksi meiltä jää usein ymmärtämättä, että rajattomien tutkintoaikojen puitteissa opiskelu oli erilaista kuin nykyään. En ole ihan varma miten pärjäisin nykyisten opintopistesuoritusvaatimusten keskellä.
En ole ihan varma miten pärjäisin nykyisten opintopistesuoritusvaatimusten keskellä.
Omasta kokemuksesta on liian helppo yleistää ja varsinkin kun aika kultaa muistot, on suorastaan vaarallista vetää omiin opiskelukokemuksiin vedoten siitä, millaista nyky-opiskelu on tai sen pitäisi olla. Näitä puheenvuoroja kuitenkin kuulee aivan liian usein julkisessa keskustelussa.
Mutta takaisin lomahistoriaani. Hetimiten vuoden 2014 kesäloman jälkeen pääsinkin nauttimaan palkallisesta kesälomasta vuonna 2018, joskaan en täysistä lomapäivistä, vaan kuudessa kuukaudessa kertyneistä.
2015 kesä meni Congrats, you have an all male panel! -tumblr-sivuston saaman huomion, kolmen kuukauden apurahatyöskentelyn ja EU:n Marie Curie -rahoitushakemuksen parissa. Pari seuraavaa kesää menivät puolipäiväiseen apurahatyöskentelyyn, syksyn rahoitushakemusten valmisteluun ja silpputyöhön.
Kesällä 2019 olin työtön eli kokopäiväisesti työmarkkinoiden käytettävissä, mutta kesätyötä ei kuitenkaan löytynyt, joten suuntailin katsettani kohti syksyllä alkavaa tutkimusprojektia ja tein joitakin silppuhommia.
Näitä listatessa tulee hiukan laiska töitään luettelee -olo, mutta ottaen huomioon, että olen aina pitänyt itseäni laiskana, aika paljon on tullut tehtyä. Laiskuus toimii ehkä jonkinlaisena suojaavana tekijänä, että en ihan kokoajan näinä vuosina ole käynyt ylikierroksilla.
Laiskuus toimii ehkä jonkinlaisena suojaavana tekijänä, että en ihan kokoajan näinä vuosina ole käynyt ylikierroksilla.
Uupumukselta ja masennukselta laiskuus ei kuitenkaan minua suojannut. Ehkä ei ole ihme, edellä kerrotun valossa, että syksyllä 2020 yrittäessäni palata kunnolliselta pitkältä kesälomalta, en jaksanutkaan nousta sängystä ylös.
Onneksi jaksoin varata ajan työterveyshoitajalle ja työterveyshuollon kultapossukerholaisena sain erinomaista hoitoa sekä lopulta koko loppuvuodeksi venyneen sairausloman.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun.
Tuen Särmän työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.
En halua tukea Saara Särmän työtä. Ohitan maksumuurin, kirjaudun sisään, ja luen tällä kertaa ilmaiseksi.
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Kirjoittaminen on minulle työtä, joten tämä juttusarja voi jatkua maksavien lukijoiden ansiosta.
Lämmin kiitos!"
