Talousuutinen on yleensä yksiulotteinen. Siinä on kyse joko järjestä tai tunteesta. Puhutaan talouden mittareista tai odotuksista. Ollakseen entistä luotettavampaa, taloutta pitää arvioida samaan aikaan todellisista luvuista, odotuksista ja uskottavuudesta.
Aristoteles käsitteli teoksessaan Retoriikka logosta eli järkeä, eetosta eli uskottavuutta ja paatosta eli kykyä vedota kuulijoihin. Hänen mukaansa puhujan on hallittava nämä kolme asiaa samaan aikaan. Talouselämässä näiden asioiden suhteella on merkitystä toimeliaisuuteen ja siksi niitä pitää seurata yhdessä, mikäli tulevaisuudessa haluamme ymmärtää talouden kehitystä entistä paremmin.
Edellisessä lamassa 1990-luvulla tamperelainen kiinteistönvälittäjä sanoi, että heti kun Aamulehti kirjoitti, että asuntokauppa ei käy, loppui toimistoon tulevien puheluiden määrä selvästi ainakin pariksi päiväksi. Silloin kiinteät puhelinlinjat olivat normi, joten asiaa oli helppo seurata. Kun Aamulehti alkoi kirjoittamaan siitä, että asuntokauppa on virkistynyt, puheluiden määrä nousi välittömästi.
OLIVATKO IHMISET SIIS ODOTTANEET SITÄ, ETTÄ JOKU KERTOO HEILLE OIKEAN HETKEN HANKKIA ASUNTO?
Päälehtien asema totuuden jakajana oli vielä 1990-luvun alussa nykyistä vahvempi. Ei ollut internetiä ja sosiaalista mediaa spekuloimaan nopeasti sitä, kuka uskoo lehdessä esitettyihin väitteisiin. Niinpä lehdillä oli paljon suurempi mahdollisuus luoda yhtenäistä todellisuutta ja vahvistaa mielikuvia.
Uusi Suomi kirjoitti uutisen viime lokakuussa silloin kirjoittamastani blogista “Nousukausi on alkanut – oletko valmis”. Ensimmäisiä reaktioita oli erään lukijan veistely siitä, että “Konsultti on käynyt hakemassa uutta energiaa hurmostilaisuudesta”. Edellisellä viikolla Helsingissä oli järjestetty Nordic Business Forum puhujatapahtuma. En kuitenkaan käynyt kyseisessä tapahtumassa enkä edes seurannut sitä kovin aktiivisesti, vaan kirjoituksen taustalla oli muita asioita.
