Yritysten ei pidä miettiä ainoastaan sitä, mitä yhteiskunta voi tehdä niiden hyväksi, vaan niiden on mietittävä myös sitä, mitä ne voivat tehdä yhteiskunnan hyväksi. Tämän lauseen sanoi erään Suomen suurimpiin kuuluvan pörssiyhtiön toimitusjohtaja haastattelun lomassa vuonna 2008
Vuonna 2008 vastuullisuus oli lähdössä seuraavaan aaltoonsa. Noihin aikoihin puhuttiin esimerkiksi siitä, että Fortum loi uuden politiikan henkilökunnan työsuhdeautoille. Autojen päästörajat määriteltiin täsmällisesti. Paljon kuluttavia autoja ei enää sallittu
Samaan ajanjaksoon osuu myös Fortumin toimitusjohtaja Mikael Liliuksen optiokohu, joka johti lopulta hänen eroonsa. Hänen korkea ansiotasonsa valtionyhtiössä oli liian suuri poliittinen rasite eduskunnalle ja imagorasite yhtiölle ja hän sai mennä.
Samaan aikaan mietin itsekin, olisiko nyt aika kirjoittaa kirja siitä, onko yhteiskuntavastuu yritykselle hyvää bisnestä. Suomesta ei vielä löytynyt hyviä esimerkkejä, joten jätin asian sikseen.
Tällä viikolla, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, Finlayson sen vihdoinkin teki. Käytti yhteiskunnallista asiaa toimivana keppihevosena edistääkseen omaa myyntiään. Nyt ei ole enää kyse pienestä yhdistysten sponsoroinnista tai vastuullisuuskysymysten kirjaamisesta yrityksen oheisiin, vaan tarkkaan mietitystä bisneslogiikasta.
Suomessa on ollut perinne, että niin kauan kuin vastuullisuus koskee vain ympäristöasioita tai lapsia ja nuoria, yrityksellä ei ole mitään hätää. Mutta siinä vaiheessa kun yritys alkaakin puhua yhteiskunnallisista kipupisteistä, pitää varautua törmäyksiin. Tähän saakka suomalaisyritykset ovat visusti varoneet yhteentörmäyksiä.
Toisin on vaikkapa briteissä. Virgin -monialayhtiön pääomistaja Richard Branson on puhunut avoimesti ympäristön suojelemisesta ja huumeiden vapauttamisen puolesta. Hänen mielestään huumesota on hävitty ja sen sijaan pitää luoda uusi ajattelumalli, jonka avulla voidaan paremmin hallita huumeisiin liittyviä ongelmia.
