Helsingin Sanomat julkisti tänään, että joukko tunnettuja tutkijoita, toimittajia ja vaikuttajia on perustanut uuden verkkomedian, jonka pääkohderyhmänä ovat polliitiset päättäjät, keskeiset virkamiehet, suurimpien yritysten päättäjät, kansalaisjärjestöjen vaikuttajat ja työmarkkinaväki.
Verkkojulkaisun ansaintamalli on seuraava: Päättäjiksi luokitellut henkilöt saavat lukea julkaisua ilmaiseksi ja muut maksavat sen lukemisesta. Päättäjien ilmainen lukeminen maksetaan ns. natiivimainonnalla eli maksetuilla jutulla. Natiivimainonta pitää merkitä toki erikseen, joten suoraa sekaantumisen vaaraa ei tulisi olla.
Julkaisun tekijät kertovat, että heidän tavoitteenaan on antaa parempaa tietoa päätöksenteon pohjaksi.
Lähtökohtaisesti on kai pidettävä hyvänä, että päätöksenteon pohjaksi annetaan lisää analysoitua tietoa. Etenkin kun taustalla on tukimusosaamista. Siinäkään ei ole mitään väärää, että media itse määrittelee, millä ehdoilla sen saa ilmaiseksi ja milloin siitä joutuu maksamaan. Sama idea tietyllä tavalla on vaikkapa musiikin suoratoistopalveluissa, joissa osa kuuntelee mainoksia musiikin välissä ja osa on premiumin ostettuaan vapaa mainoksista.
Asiaan liittyy kuitenkin muutama mutta...
Lähdetään liikkeelle itselleni tutuimmasta, eli natiivimainonnan ja sisällön keskinäisestä suhteesta. Se on paljon puhuttu aihe ja osittain vielä sääntelemätöntä. Olen itse kirjoittanut natiivimainontaa ainakin 300 artikkelin edestä, joten uskon asiasta jotakin syvällistäkin ymmärtäväni.
