Ajallemme tyypillisin riidan aihe on se, että uusi kulttuuri pääsee yllättämään vanhan kulttuurin edustajat takavasemmalta, alta tai ylhäältä. Ei kuitenkaan oikealta, koska lähes kaikki uusi ja yllättävä katsotaan Suomessa vasemmistolaisuudeksi tai vihreydeksi.
Tyypillinen #gate lähtee liikkeelle siitä, että on olemassa yksi tai usempi ihminen, joka kokee kohdanneensa vääryyttä. Jossakin tapauksessa riittää, kun kertoo ihmisille, millaista vääryyttä on kokenut. Toisissa tapauksissa pitää muuttaa asioita anarkistisesti. Yhtä kaikki, tällaiset tilanteet järkyttävät yhteiskuntarauhaa, koska asioita joutuu miettimään uudella tavalla.
Jokaisen #gaten harmillinen akileen kantapää näyttää kuitenkin kiteytyvän siihen, että riidan syntyessä innokkaimpia ei aidosti kiinnosta toisten mielipide. Muutosta tekevät ovat öykkäreitä ja muutosta vastustavat jarruttajia. Hyvin harva jaksaa vaivata pääkoppaansa sillä, onko vastapuolen argumenteissa mitään huomioitavaa. Vastapuoli on vain vastapuoli, jolle ei tule antaa mitään ilmatilaa.
Moni #gateen osallistunut ei varmaankaan ole huomannut, että lähes jokaisen #gaten jälkeen on keskustelun toinen aalto. Siinä keskustelun sävy ei ole enää yhtä tunteikas, vaan värikkyys tulee mielipiteiden, näkemysten ja tiedon monista sävyistä. Ei ole yhtä oikeaa, ei yhtä väärää, vaan pikemminkin monta filosofista keskustelua siitä, mitä edellisestä pitkään oppia.
Siinä meillä on kehittämistä tulevaisuutta varten. Miten saamme kohut siirrettyä keskustelun seuraavalle tasolle? Miten siirrämme ymmärrystä molempiin suuntiin ja luomme lisää yhteisymmärrystä?
