Nuori oman elämänsä ja oman ryhmänsä sankari kehuu 16 tunnin työpäivällään ja työsuorituksillaan. Samaan aikaan keski-ikäinen toimitusjohtaja käy terapiassa, kun viiden vuoden salailu on vihdoinkin päättynyt.
Nuori menestyjä ei useinkaan tunne armoa heikompiaan kohtaan. Hänelle oma menestys on oman määrätietoisuuden ja uutteruuden tulosta, johon muut eivät viitsi, vaikka kykenisivät. Menestyksen huumassa hän nimeää yhden jos toisenkin alisuorittajaksi.
Hurraa! Nuoruus on itsetuntoa ja energiaa. Nuoruuteen liittyvän testosteronin kuuluukin haista pitkälle. Nuoruuteen kuuluu idealismi, usko omaan kaikkivoipaisuuteen, parhaimmillaan jumaluuteen. Ja sellaisiksi me usein menestyjät nostammekin.
Yli-ihmisiksi
Suuren Suomessa toimivan tehtaan johtaja kertoi minulle toisenlaisesta sankaruudesta. Hän ei puhunut siitä sankarina, vaan paremminkin langenneena. En kuullut hänen puheessaan silti uhriutumista, vaikka luultavasti hän oli sellaisiakin hetkiä kokenut.
Viisi vuotta hänen oli pitänyt johtaa satojen työntekijöiden tehdasta, samalla tietäen, että tehtaalle tulee täysin uudet omistajat ja sitä kautta monta suurta muutosta. Hallitus oli kieltänyt häntä kertomasta asiasta edes johtoryhmälleen. Viisi vuotta hän oli johtanut yritystä tietäen muutoksesta, mutta tehnyt kaiken kuten mikään ei muuttuisi.
Hän ei voinut kertoa tästä lehdissä, somessa eikä edes puolisolleen. Hän olisi tarvinnut tukea, mutta ei voinut edes pyytää psykologin palveluita, koska omien sanojensa mukaan pelkäsi sitä, että ne näkyvät työterveysmenoissa ja sitten tulee muita ongelmia.
