Vesi ei ole kaupan – ennen kuin se on kaupan
Niko Peltokangas
1/31/2020
Valtakunnalliseksi uutiseksi noussut Jyväskylän vesiyhtiön myyntihanke on herättänyt minussa sympatiaa kuntapoliitikkoja kohtaan. Kun rahat tuntuvat loppuvan ja konsultit neuvovat myymään, valtakunnan tason arvokeskustelu, kansanedustajan kirjallinen kysymys ja koko kansan silmät selässä eivät välttämättä helpota päätöksentekoa.
Jyväskylän kaupunki on siis selvittänyt mahdollisuutta ottaa vesihuollosta vastaavaan energiayhtiöön vähemmistöosakas. Kaupunginjohtajan mukaan yhtiöön haluttaisiin osakas, jolla on rahan lisäksi osaamista ja asiantuntemusta. Ylen jutussa hän harmittelee, kuinka vähemmistöosakkaan etsiminen on käännetty julkisuudessa vesihuollon yksityistämiseksi, vaikka kaupunki aikoo säilyttää enemmistön ja määräysvallan jatkossakin.
On kuitenkin hyvä, että kohu on syntynyt. Kerron kyllä, miksi.
***
Konsulttien selvittämä myyntihanke näyttää tyypilliseltä kuntapolitiikan asialta. Julkisia palveluja yhtiöitetään, ja markkinoilla ne sitten toimivat niin kuin markkinoilla toimitaan. Yhtiön myyminen on tapa ”panna tase töihin” eli ansaita omaisuudella rahaa samalla, kun se toteuttaa alkuperäistä tehtäväänsä, Jyväskylän tapauksessa tarjoaa vettä kuntalaisille.
Kuntayhtiöiden opettelu markkinoiden tavoille aiheutti syksyllä kohua ja lakkoilua Turussa, jossa kaksi kaupungin omistamaa yhtiötä yritti vaihtaa työehtosopimusta halvempaan. Viime päivinä on puolestaan toistelu sähkönsiirtoyhtiö Carunaa esimerkkinä siitä, miten yksityinen firma nostaa hintoja, kun se saa haltuunsa palvelut, joita ihmisten on pakko käyttää.
Niko Peltokangas
1/31/2020