Toimittajat eivät puhu tarpeeksi toimittajista!
Niko Peltokangas
5/15/2018
Kun harrastin aktiivisesti politiikkaa, pidin itsekeskeisyyttä poliitikkoja ja toimittajia yhdistävänä piirteenä. Tai siis sitä, että molemmat käyttävät kyllä jokaisen tilaisuuden itsestään ja omasta työstään puhumiseen, vaikka molemmissa yleisönpalveluammateissa on pointtina yleisesti kiinnostavien asioiden käsitteleminen. Politiikan peli ja journalismin jännitys kiinnostavat tekijöitä itseään, mutta Oikeat Asiat jäävät helposti niiden varjoon, ajattelin.
Tässä nyt kuitenkin kirjoitan toimittajana journalismista, koska olen oppinut pitämään sitä tärkeänä. Enää en ajattele sitä vain alalle ilman koulutusta tulleen toimittajan nolona ammatti-identiteetin rakenteluna, vaan ihan tavallisena itsereflektiona ja kiinnostuksena oman työn kehittämiseen. Lisäksi demokratian välineenä toimiminen velvoittaa toimittajia samalla tavalla kuin muitakin demokratian välineitä.
Myös kokeneemmat asiantuntijat ovat ottaneet kantaa mediajournalismin puolesta. Mediatutkija Anu Koivunen nosti Suomen Kuvalehden kolummnissaan keskusteluun aiheellisen huolen mediajournalismin vähentymisestä, kun Yleisradio ilmoitti lopettavansa Pressiklubi-ohjelman. Aiemmin hävisi jo Julkinen sana radiosta. Koivusen johtopäätös on, että journalistinen ala ei osaa keskustella toiminnastaan julkisuudessa eikä ruokkia kansalaisten medialukutaitoa.
Niko Peltokangas
5/15/2018