Oulun muuttuminen seksuaalirikosten symboliksi hämmentää. Avojalakasena oululaisena ja isänä lapsiin kohdistuneet rikokset ovat tulleet normaalia lähemmäs, ja toimittajana olen seurannut kiinnostuneena median edesottamuksia tapausten ympärillä.
Muukalaisvastaisuutta ja pelkoa lietsovat kolumnit ja uutiskulmat ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että media kertoo pohjimmiltaan sen, mitä se ajattelee yleisön haluavan kuulla. Toiseksi moni on huomannut, että seksuaalirikosten torjuminen ja rangaistusten oikeudenmukaisuus alkoi kiinnostaa yleisesti vasta, kun tekijät olivat ulkomaalaisia.
Kolmanneksi rikokset ja maahanmuutto ottivat kertaheitolla valtavan tilan eduskuntavaaleja koskevasta mediakeskustelusta. Samalla vasemmistolle vahvat työmarkkinakysymykset ja vastatuulessa oleva sote-uudistus tipahtivat kakkosaiheiksi.
***
Seksuaalirikosten kiihottama keskustelu maahanmuutosta on oivallinen vaaliase ainakin kahdelle ryhmälle. Ensin ovat oikeiston kuri ja järjestys -politiikot, jotka yleensäkin vaativat kovempia rangaistuksia ja kontrollia yhteiskunnan altavastaajille.
Toisen ryhmän muodostavat kaikki ne, jotka toivovat äänestäjien unohtavan hallituspolitiikan, joka on kurittanut pienituloisia, työttömiä, palkansaajia, opiskelijoita ja turvapaikanhakijoita, joitain ryhmiä mainitakseni.
