Päiväkotien ulosmarssi sai mediassa paljon paremman vastaanoton kuin aktiivimallin vastustaminen Senaatintorilla. Toimittaja Niko Peltokangas pohtii syitä.
Uusmaalaisten päiväkotien henkilökuntaa marssi keskiviikkona ulos työpaikoiltaan vastalauseena hallituksen esittämällä varhaiskasvatuslain uudistukselle. Eduskuntatalon edessä puhuivat ammattijärjestöjen puheenjohtajat ja päiväkotien varhaiskasvattajat, väki huusi ja heilutti paperisia räikkiään.
”Jos haluatte laatua, lain täytyy kaatua!” rallattivat mielenosoittajat, jotka eivät hyväksy korkeakoulutetun henkilökunnan osuuden korottamista eivätkä yliopistosta valmistuneiden lastentarhanopettajien nostamista ammattikorkeakoulutettujen sosionomien yläpuolelle.
Meininki muistutti pääpiirteissään helmikuun alussa Senaatintorilla pidettyä aktiivimallin vastaista mielenosoitusta. Molemmissa oli kyse poliittisesta mielenilmauksesta eikä niinkään palkkavaatimuksista tai paremmista työehdoista. Mielenosoitukset pyrkivät vaikuttamaan hallitukseen ja eduskuntaan työnantajien sijaan.
Yksi merkittävä ero mielenosoituksissa kuitenkin oli. Media suhtautui niihin hyvin eri tavoilla.
Siinä missä Ääni työttömälle -mielenosoituksen alla maalailtiin kaaosta ja syytettiin sitä vasemmistopuolueiden vaalitempuksi, varhaiskasvattajien ulosmarssista uutisoitiin hyvin neutraaliin sävyyn. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kokosi ”yhteen keskeiset faktat, jotka auttavat ymmärtämään, mistä ulosmarssissa on kyse”. Aktiivimallin vastustajien argumentit peittyivät mediassa puolestaan kaaokseen ja kansanedustajille buuamiseen.
