Yllätys oli melkoinen, kun Vasemmistoliitto päätti tukea Kansan Tahtoa ensi vuonna 20 000 eurolla. Olin varautunut ”viimeiseen taisteluun” lehden viestintätuesta puoluekokouksessa Kuopiossa 15.–17. marraskuuta ja psyykannut itseäni pettymyksen varalle.
Epäuskoa ruokkivat puoluehallituksen vastaukset aiempiin hakemuksiin ja puoluekokoukselle tekemäämme aloitteeseen. Pinnalliset vastaukset kuvastivat mielestäni keskustelun heikkoa tasoa; strateginen pohdinta puoluelehtien mahdollisuuksista ja rooleista on loistanut vasemmistoskenessä poissaolollaan historiankirjoituksen perusteella jo pitkään.
***
Suhtauduin etukäteen kyynisesti myös mahdollisuuteen käydä puoluekokouksessa strategista arvokeskustelua puoluelehdistä ja viestintätuesta. Puoluekokouksen ”yleiskeskustelu” on puhemaraton, jossa parisataa ihmistä käy vuorollaan pitämässä muutaman minuutin monologin. Toisaalta pelkäsin myös, että sinänsä konkreettinen kysymys rahanjaosta jää helposti abstraktiksi ja ihanteita viliseväksi viisasteluksi.
Päätös onkin ennen kaikkea symbolinen.
Keskustelu käytiin onneksi jo muutama tunti ennen puoluekokouksen alkua, puoluevaltuuston kokouksessa. Valtuusto – jonka jäsen itsekin tuolloin olin – kokousti perjantaiaamuna 15. marraskuuta ja hyväksyi ensi vuoden budjetin. Valtuutetut tekivät siihen kaksi muutosesitystä, joista läpi meni Kansan Tahdon tukisumma.
