Vastuullisen journalismin merkki lähti mediassa uudelle kierrokselle lokakuun ja marraskuun vaihteessa. Muistutuskampanjan videoissa esiintyy julkkiksia korostamassa journalistin ohjeisiin sitoutuneen median luotettavuutta.
”Oikean” median merkityksellisyydestä on vaikea sanoa mitään tuoretta ja ennenkuulematonta – eikä se ole välttämätöntäkään, sillä luotettavuus, kriittisyys ja avoimuus pitää todistaa muualla kuin kampanjakolumneissa. Muuten käy niin kuin Helsingin Sanomien lupaukselle lisätä naisten osuutta juttujensa henkilöistä: maaliskuussa alkaneen seurannan mukaan naisnimien osuus on jämähtänyt kolmeenkymmeneen prosenttiin.
Rajanveto aidon ja epäaidon journalismin välillä on ajankohtaista myös MV-sivustoa pyörittäneen Ilja Janitskinin vankilatuomion vuoksi. Rasismin, valheiden ja varastettujen juttujen julkaiseminen on kelvannut journalismiksi jopa joillekin oikean laidan kansanedustajille, joille se on ollut oiva väline trollata poliittisia vastustajiaan ja muuta mediaa.
Ehkä Janitskinin ja kumppaneiden tuomiot selventävät myös sitä ”vastuullista journalismia”. Kun lehti sitoutuu journalistin ohjeisiin ja Julkisen sanan neuvostoon, sen edesottamuksia ei tarvitse ruotia ensisijaisesti käräjillä.
***
Kokosin Liberoon helmikuussa muutaman eri alan ihmisen neuvoja nuorille median kuluttajille. Parikin poliittista vaikuttajaa neuvoi nuorta lukijaa kiinnittämään huomiota siihen, kuka jutun on kirjoittanut ja mikä hänen vaikuttimensa mahtaa olla.
