Kahdeksan paahtavaa tuntia Porissa, osa 4 – persut ja vasemmisto (sekä siniset)
Toimittaja Niko Peltokangas istui SuomiAreenassa kahdeksan puoluetuntia, jotka eduskuntapuolueet siis saavat käyttää ihan mihin haluavat. Torstaina 19.7. Porin Raatihuoneen puistossa keskustelivat perussuomalaiset ja vasemmistoliitto. Perjantaina oli sinisten vuoro. Juttusarja päättyy.
Perussuomalaiset on koonnut etukäteen arvioituna mediaseksikkäimmän kattauksen kutsumalla Purje-lavalle ruotsidemokraattien (SD) puoluesihteerin ja europarlamentaarikon. Yhteistyö ja vertailu poliittiseen eristykseen ajetun mutta suosiotaan kasvattavan ruotsalaispuolueen kanssa on ollut persujohtaja Jussi Halla-ahon keino asemoida omaa puoluettaan entistä vahvemmin radikaalioikeistoon.
Ruotsalaisten mielestä persut on nyt samassa tilanteessa kuin SD oli 15–20 vuotta sitten. Ruotsissa muut puolueet ovat jo alkaneet kannatussyistä kopioida heidän teemojaan, mutta kannattajat näkevät sumutuksen läpi eivätkä palaa vanhoihin puolueisiin. Ruotsissa on nimittäin pahoja islamisaatio-ongelmia ja katastrofaalinen tilanne, joka särkee tilaisuutta juontavan poliittisen suunnittelijan sydämen.
47 minuutin maahanmuuttokeskustelun jälkeen juontaja ilmoittaa, että lavalla olevat puolueet eivät ole yhden asian liikkeitä vaan heitä kiinnostaa moni muukin asia kuin maahanmuutto. Puhutaan terveydenhuollosta, jossa ihmiset eivät saa syöpähoitoja, koska maahanmuutto. Harmitellaan opettajien vähäisyyttä, koska maahanmuutto. ”It all comes back to immigration”, tunnustaa europarlamentaarikko Peter Lundgren pakkoenglanniksi.
Halla-aho analysoi kiinnostavasti, että suomalaisten on nyt helpompi hyväksyä ”maahanmuuttokriittisyyttä”, kun se ei EU-tasolla näyttäydy enää vain Unkarin yksinäisenä kapinana vaan esimerkiksi Tanska ja Italia ovat samaistuttavampia maita. Tanska saa persujen porilaisedustajalta myös erikoismaininnan laadukkaasta journalismistaan. Se on siellä aivan eri tasolla kuin Suomen yksipuolisessa mediassa.
Ruotsalaiset puhuvat taitavasti yleisölle, joka antaa spontaanin oloisia aplodeja. Toistuva teema on ”päätökset sinun omasta elämästäsi”, mikä varmasti puhuttelee harvainvallasta huolestuneita ihmisiä. Lundgrenin viimeinen ja suoraan yleisölle suunnattu räntti loppuu sekin Malmön maahanmuuttajakouluihin, joihin opettajat eivät uskalla mennä töihin. Syyllinen harvainvaltaankin on selvä.
