Kahdeksan paahtavaa tuntia Porissa, osa 1 – vihreät ja demarit
Toimittaja Niko Peltokangas istui SuomiAreenassa kahdeksan puoluetuntia, jotka eduskuntapuolueet siis saavat käyttää ihan mihin haluavat. Maanantaina 16.7. Porin Raatihuoneen puistossa hikoilivat vihreät ja sosialidemokraatit.
Vihreiden kohtalona on tällä kertaa aloittaa puoluetunnit maanantaina, kun suurin osa SuomiAreena-kävijöistä vielä pohtii lähtemistä. Tämä maanantai on vielä erityisen huono mediapäivä kotimaan poliitikoille, sillä Putin ja Trump tapaavat Helsingissä samaan aikaan.
Puolueen sotureita on kuitenkin pari kourallista paikalla. Muutama uskaltautuu istumaan varsinaisen katsomon paahteeseen, mutta suurin osa katsojista etsii viilennystä sivumpaa puiden varjosta. Istun hetken keskikatsomon pitkällä penkillä ja nousen ottamaan kuvia. Penkkiin jää useampi kuin yksi hikiläikkä.
Puheenjohtaja Touko Aalto kiertää taitavasti kysymyksen mahdollisista kynnyskysymyksistä seuraavaan hallitukseen menemiselle.
Tunnin haastatteluista vastaa toimittaja Jari Hanska. Vihreän kansanedustajan avustajana ja vihreän presidenttiehdokkaan kampanjatiimissä toiminut Hanska on taitava ammattilainen, joka kysyy uudestaan, kun ei meinaa saada kunnollista vastausta. Puolueen puheenjohtaja Touko Aalto nimittäin kiertää lähes yhtä taitavasti kysymyksen mahdollisista kynnyskysymyksistä seuraavaan hallitukseen menemiselle. Kysymys toisensa jälkeen palaa Vihreiden kolmeen vaaliteemaan, joita Aalto hokee lopulta koko Porin-viikon ajan niin ahkerasti, että jäiväthän nuo minullekin mieleen.
Vihreän puoluetunnin aihevalinta on sillä tavalla tyypillinen, että yleensä puolueet puhuvat omista pääteemoistaan, kun tilaisuuden saavat. Toki ilmastopolitiikan soisi olevan kaikkien puolueiden pääteema.
