Nykyaikaisen mediakommentoinnin parhaiden perinteiden mukaisesti kerron nyt, mikä minua ärsyttää. Aiheena on eduskuntavaalien viestinnän rasittavimmat piirteet.
***
Vaalinumerologia. Numerologia on okkulttista näennäistiedettä eli huuhaata, ja sitä se on myös vaaleissa.
Yksi vaalien nyppivimpiä vaiheita on se, kun ehdokasnumerot saadaan arvottua ja ehdokkaat rientävät internetiin keksimään muistisääntöjä, riimittelemään ontuvia iskulauseita ja muuten vain julistamaan uutta onnennumeroaan.
Okei, varmasti on joku, joka on joskus äänestänyt väärin, koska ei muistanut ehdokkaansa numeroa tai sekoitti sen vaalimainoksessa olleeseen ikään. Hauskan vitsin saa myös kertoa, vaikka se liittyisikin ehdokasnumeroon. Iloittelinpa itsekin viime kunnallisvaalipäivänä omalla pikkutuhmalla numerollani – mutta vasta vaalipäivänä, jolloin vaalityö oli jo tehty.
Mutta mihin sitä numeroa oikein tarvii? Äänestyskopista löytyy jokaisen ehdokkaan nimi ja numero. Ehdokasnumero tuntuu olevan tärkeä varsinkin sellaiselle äänestäjäpolvelle, joka on ehtinyt tutustua äänestämisen käytäntöön jopa kymmenissä vaaleissa.
