Neuvostomänniköstä kämmekkäniityille ja sammakkolammille – Viro ennallistaa luontoaan EU-rahalla

Suomessa uutisoidaan ylpeinä luonnonsuojeluun myönnettyjen EU-rahojen määriä. Samaan aikaan Viro rakentaa aktiivisesti alan tutkimusta ja tuo innokkaasti tuloksiaan esille.

Marjatta Sihvonen

8/25/2017

Aurinko porottaa aukean merenrantamaiseman yllä Muhun saarella, Länsi-Virossa. Kuiva maa kasvaa värikkäitä kämmeköitä ja leinikkejä, ilma on sakeana hyönteisistä. Tämä on alvari, Euroopan unionin arvokkaaksi luokittelema laidunniitty.

Alvareita esiintyy Euroopassa vain Virossa ja Ruotsin saarten kalkkikivikallioilla. Maakerros on niin ohut, että ne eivät kelpaa oikein muuhun kuin karjan laitumiksi.
– Mänty ei kasva Muhussa luontaisesti. 1800-luvulla täällä oli aivan puutonta. Keskellä saarta olevalta kirkolta näki joka kolkkaan. Karja piti alvarit avoimina, katajaa käytettiin polttopuuna, kertoo erikoistutkija Aveliina Helm Tarton yliopistosta.
﻿
Erikoistutkija Aveliina Helm Tarton yliopistosta on yllättynyt kasvillisuuden nopeasta toipumisesta Muhun saarella.
Sitten tuli Neuvostoliitto. Liian vähällä käytöllä oleviin alueisiin kiinnitettiin huomiota. Jotakin oli tehtävä, että alvaritkin saataisiin osaksi uutta taloutta, tuottamaan.
– Jotenkin päädyttiin siihen, että tänne istutetaan mäntymetsiä, Helm kertoo.

Mäntyä istutettiin pienille aloille jo 1900-luvun alussa. Asukkaat tarvitsivat rakennuspuuta kylien lähelle. 1960-luvulla näpertely sai jäädä, kun neuvostojärjestelmä tehosti asioita. Konevoimalla alvarien maata kasattiin pieniksi harjuiksi, joihin työprikaatilaiset istuttivat puita. Sinne missä kallioperä oli lähes paljasta, räjäytettiin kuoppia, kärrättiin multaa ja taimia.
– Olihan se tuomittu epäonnistumaan.

Biodiversiteetin pioneeri laski lampaita

Helm naurahtaa, kun katson häntä epäuskoisena. Metsänistutusta räjähdysaineilla, tässä kuivan ja karkean maan juuri ja juuri peittämällä, nummimaisella aukealla. Kyllä, eikä periksi annettu. Metsitystä jatkettiin pitkälle 1970-luvulle.
– Siinä tehtiin valtava määrä työtä ja pääosin käsin. Noin puolet istutuksista onnistui. Metsitystä yritettiin 50 000 hehtaarille. Sen seurauksena näemme nyt mäntymetsiä lähes 30 000 hehtaarilla joka puolella Viron saaria, Helm viittoilee.

Helm puhuu mäntymonokulttuureista. Honteloita, lenkoja puita kasvavista laikuista, joista puiden varjot ovat hävittäneet alkuperäiset alvarien kasvit. Jo neuvostoaikaan kritisoitiin mäntyjen tuomista saarelle väkisin. Yksi toisinajattelijoista oli kasvitieteilijä Liivia Laasimer. Hän puhui ilmiöstä, jonka me tunnemme nimellä biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus.
– Laasimeer yritti selittää kuinka arvokasta monimuotoisuus on. Hän teki myös laskelman siitä, paljonko lampaita voidaan kasvattaa säilyttämällä laitumet sen sijaan, että niille istutetaan huonosti kasvavaa metsää. Mutta eihän häntä kukaan kuunnellut, Helm hymähtää.
﻿