Sinulla on tallentamattomia muutoksia

Rapport

Tilaa Rapport

Tiedustelun tiistaikirje

Tiedustelun tiistaikirje: Turbulenssia maailmalla

Katleena Kortesuon Tiedustelun tiistaikirje tarjoaa vastauksia kysymyksiin, joita et ehtinyt edes kysyä. Tämän numeron aiheina ovat uudenlainen sodankäynti, Kiinan vaikutusvalta sekä Ison-Britannian mielenosoitusten uutisointi Suomessa.

Kuva: Unsplash / Harri Kuokkanen

Lukijoiden tuella

Tervetuloa Tiedustelun tiistaikirjeen lämpimille laineille!
Kirje antaa vastauksia ajankohtaisiin pohdintoihin ja tiedustelukysymyksiin. Aiheet liittyvät tyypillisesti liiketoimintatiedusteluun, turvallisuuspolitiikkaan, informaatiovaikuttamiseen, yhteiskunnalliseen turbulenssiin, median murrokseen tai vaikkapa kyberuhkiin.
Tiistaikirjeessä on aina kolme artikkelia. Jotkut niistä ovat syvempiä analyysejä ja jotkut pikemminkin mediakatsauksia.
Tämän tiistaikirjeen teemana on turbulenssi maailmalla. Aiheita ovat
  1. Pekka Toverin muistutus sodasta ja uudenlainen sodankäynti
  2. Kiinan kasvanut vaikutusvalta
  3. Mielenosoitus vai mellakka? Näin media otsikoi, kun kansa on kaduilla

Q: Mikä muka on olevinaan sotaa? A: Sota ei enää ole sitä mitä ennen

Europarlamentaarikko Pekka Toveri herätti alkukesästä huomiota sanomalla Twitterissä, että Suomi on sodassa Venäjän kanssa. Hän perusteli kommenttiaan Venäjän masinoimalla hybridisodankäynnillä ja sabotaasilla. Myöhemmin hän muistutti Hesarin haastattelussa, että myös Putin on sanonut olevansa sodassa lännen kanssa.
Toverin sotakommentti aiheutti tietenkin kulmien kohottelua. Moni vastusti niin voimakkaan termin käyttöä.
Hesarin vasta-analyysissä puhuttiin jo sodan julistamisesta, mitä ei tietenkään ole todellisuudessa tapahtunut. (On selvää, ettei yksittäinen kansanedustaja tai meppi julista sotia mihinkään suuntaan.)
Hesarin toimittaja pohti kirjoituksessaan, että sota-sana pitää varata vain äärimmäiseen ja todelliseen sotatilanteeseen.
Hän oli huolissaan käsitteen inflatoitumisesta:

“Mitä ilmaisua Toveri ja kokoomusjohto sitten käyttää, jos Venäjä todella hyökkäisi aseellisesti Suomeen?”

Ylen Jälkiviisaissa yksi kommentoijista naureskeli Toverin tviitille. Hän suorastaan huolestui Suomen sotilastiedustelun tasosta, kun Toverilla oli niin väärää tietoa. Kommentoijan mielestä Toveri vain maalasi pirua seinälle ja pelotteli uhkakuvilla, jotta käännytyslaki saataisiin voimaan.
Miten asiaan pitäisi sitten suhtautua? Onko Suomi muka sodassa, ja mitä sota ylipäätään oikein on?

Sota ei ole enää sitä mitä ennen

Luulin itsekin aiemmin, että valtiolla voi olla sodan ja rauhan suhteen kolme vaihtoehtoista tilaa:
  1. rauhan aika, kuten Suomessa on ollut koko ikäni
  2. sodan aika, jota Suomi eli muun muassa talvi- ja jatkosodassa 
  3. niiden välimuotona kylmä sota.
Kylmä sota oli loppunut nuoruudessani, joten jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa, sota ja rauha.
Vasta tiedustelun opintojen myötä olen tajunnut, että tuo kolmijakoinen käsitykseni sodasta oli täysin vanhentunut.
Tänä vuonna julkaistu Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko vahvistaa muutoksen: sodan ja rauhan raja on hämärtynyt (s. 18).
Nykyaikana sota ei siis tarkoita enää ainoastaan sitä, mistä luimme historiankirjoista ja mistä yhä näemme kuvia Ukraina-uutisissa. Sota on muutakin kuin tankkeja, ohjuksia, juoksuhautoja, pommikoneita ja ilmatorjuntaa.

Sota siirtyi maasodasta pääkoppaan

Aiemmin sodan taistelukenttinä eli "domaineina" olivat ensisijaisesti maa, ilma ja vesi. Sota oli siis fyysistä, ja sitä käytiin maastossa, taivaalla ja merellä. Jo varhain mukaan tuli propaganda eli sodankäynti ihmisten mielissä. Se tehostui maailmansotien aikaan radion ja television myötä.
Kylmän sodan mittaan myös avaruus tuli yhdeksi sodan näyttämöksi: siellä ei ammuttu laukauksia, mutta sen herruutta tavoiteltiin. 1960-luvulla vakoilusatelliitit kiersivät jo maapalloa.
Nykyään sota on erilaista. On hybridivaikuttamista ja epäsymmetristä sodankäyntiä, kun Venäjä masinoi maahanmuuttoa länteen. On kybersotaa, kun puolivaltiolliset hakkeriryhmät kiusaavat kiristysohjelmilla ja palvelunestohyökkäyksillä infraa, huoltovarmuutta ja virastoja.
On myös infosotaa ja kognitiivista sodankäyntiä, kun valeuutisilla ja targetoiduilla somesisällöillä pyritään vaikuttamaan väestön ajatteluun.

Meidän jokaisen täytyy ymmärtää, että sota ei enää ole pelkkiä tankkeja ja talvisotaa.

Gerasimovin doktriini ja Kiinan aivosota

Venäläinen kenraali Valeryi Gerasimov julkaisi jo vuonna 2013 artikkelin, jossa hän luonnehti, mihin suuntaan sodankäynti on kehittymässä ja millaista uudenlainen vaikuttaminen on. Artikkelin englanninkielinen versio löytyy Yhdysvaltain puolustusvoimien sivuilta.
Gerasimovin kuvaaman metodin tavoitteena on luoda kohdevaltioon pitkäaikaista sekaannusta ja hajaannusta. Sotaa ei enää aloiteta sodanjulistuksella, vaan se alkaa liukuen ja vähitellen. Artikkelissa kuvattuja metodeja alettiin sittemmin kutsua Gerasimovin doktriiniksi.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Haluatko lukea jutun loppuun?

5,90 € / kk
  • Pääset heti lukemaan jutun loppuun

  • Saat Tiedustelun tiistaikirjeen sähköpostiisi ennen muita

  • Saat kahdesti kuussa analyysejä ja yhteenvetoja, joita et muualta saa

  • Rahoitat Katleenan kofeiiniaddiktiota

Lukijoiden tuella

"Tilaa Tiedustelun tiistaikirje saman tien. Se on fiksu hankinta jokaiselle, joka haluaa seurata aikaansa. Puolueettomat tutkimukset osoittavat, että Tiedustelun tiistaikirjeen tilaajat ovat keskivertoa älykkäämpiä, analyyttisempia, tuuheatukkaisempia ja pitkäsäärisempiä."

Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuo

Kommentit

Tilaa Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Puheenaiheet uutiskirjeemme tarjoaa sinulle tuoreimmat kuulumiset. Älä jää paitsi!

Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.