Lasikuutiot eivät ole kaunista kaupunkiympäristöä — miksi niitä rakennetaan jatkuvasti lisää?
Katleena Kortesuo
6/28/2024
Suomen kauneimmaksi rakennukseksi on äänestetty usein Imatran Valtionhotelli.
Lukijoiden tuella
Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa on syntynyt uusi kansalaisaktivismin muoto, Arkkitehtuurikapina. Ryhmä toimii myös Suomessa.
Arkkitehtuurikapinan tavoitteena on aktivoida uudelleen perinteisen tai klassisen rakentamisen kulttuuri.
Ryhmä ei kuitenkaan pysäytä liikennettä eikä järjestä marsseja, mutta sen sosiaalisen median ryhmissä keskustellaan aktiivisesti arkkitehtuurin suuntauksista. Ryhmä myös osallistuu toimialan keskustelutilaisuuksiin, ja kokemuksia vaihdetaan kansainvälisesti.
Uusvanhan rakentamisen trendi on erityisen voimakas ulkomailla. Arkkitehtien joukosta on noussut useita klassisen suunnittelun osaajia, ja nykyään jopa kokonaisia asuinalueita suunnitellaan vanhaan tyyliin. Virossa yksi tunnetuimmista nimistä lienee arkkitehtitoimisto Allan Strus.
Tästä uudesta suuntauksesta löytyy esimerkkejä niin Norjasta, Saksasta, Tanskasta, Hollannista kuin Ruotsistakin. Myös Suomessa aletaan herätä tähän ilmiöön.
(Jokaista näitä linkkiä kannattaa muuten klikata. Nämä uusvanhat talot ovat jotain täysin erilaista kuin valtavirran historiaton arkkitehtuuri.)
Kerrankin tarjolla on yksi kansan ääni
Populismi on sitä, kun joku väittää edustavansa kansaa ja tietävänsä kansan “oikean tahdon”. Tosiasiassa mitään yhtä kansan tahtoa ei ole olemassa, varsinkaan jos puhutaan poliittisista kysymyksistä.
Sen sijaan arkkitehtuurin kohdalla tulee yllätys: tavalliset kaduntallaajat ovat hämmästyttävän samanmielisiä siitä, millainen on kaunis talo. Esimerkkejä erilaisista äänestyksistä löytyy kymmenittäin.
Tampereella Aamulehden lukijat äänestivät perinteisen kerrostalon suosikikseen murskavoitolla. Kannustalon perinteisiin nojaava mallisto kahmi voittoja asuntomessujen yleisöäänestyksissä vuosien ajan.
Turun kauneimmaksi kaduksi äänestettiin viime vuonna Läntinen Rantakatu yli satavuotisine taloineen. Lähes kaikki muutkin ehdokkaat olivat vanhoja katuja, koska lukijat olivat saaneet ehdottaa Turun Sanomien toimitukselle suosikkejaan.
Arkkitehtien kannattaa pysähtyä pohtimaan tätä ilmiötä. Miksiköhän asukkaat eivät edes ehdota lasikuutioita kauneimmiksi kaupunkiympäristöiksi? Ja jos niistä ei tykätä, miksi ihmeessä niitä edes rakennetaan?
Yle Tampere esitteli taannoin jutussaan asiantuntijaraadin valitsemat viisi rakennusta ja pyysi yleisöä äänestämään niistä kauneimman. Kärkikolmikkoon pääsivät tietenkin kaikki kolme perinteisen arkkitehtuurin edustajaa, ja kaksi modernimpaa jäivät taas kerran viimeisiksi.
Suomen kauneimmaksi rakennukseksi on äänestetty usein Imatran Valtionhotelli. Keravalaiset valitsivat kaupunkinsa kauneimmaksi rakennukseksi vanhan puuaseman. Järvenpäässä taas voittoon ylsi Sibeliuksen Ainola. Turkulaiset äänestivät vuonna 1904 valmistunutta taidemuseota.
Vaasassa lukijat äänestivät kauneimmaksi Hovioikeuden talon. Kisan koko kärkikuusikko edusti vanhaa arkkitehtuuria, ja modernit rakennukset jäivät kauas taakse. Hämeenlinnassa voittajakolmikko oli yli sadan vuoden takaa, ja vastaavasti kolme ruminta rakennusta edustivat modernia linjaa.
Oulussa voittajaksi selviytyi vanha kaupungintalo. Mikkelissä äänestyksen voitti Kenkäveron pappila. Mäntyharjulla ykköseksi pääsi taidekeskus Salmelan vanha päärakennus.
Sen sijaan rumimmaksi rakennukseksi äänestetään usein 1970-luvun ankeita virastotaloja. Oulun hirveimpien talojen kuvakavalkadi on kuin suoraan Neuvostoliitosta.
Todisteet taisivat jo käydä selväksi ilman sen enempää naamaan hieromista: suuri yleisö rakastaa vanhoja perinteisiä taloja ja inhoaa moderneja lasikuutioita, betonimöykkyjä ja elementtirakennuksia.
Toki on selvää, että välillä äänestyksen voittaja on raikas ja moderni rakennus – esimerkiksi keskustakirjasto Oodista on pidetty –, mutta päälinja on silti kiistaton.
Tavalliset kansalaiset arvostavat perinteistä arkkitehtuuria, koska heidän mielestään se on kauneinta.
Perinne = tuottoa
Vanhat rakennukset ovat tuottoisa matkailukohde. Suurten turistikaupunkien suosituimmat nähtävyydet edustavat nimittäin yleensä historiallista arkkitehtuuria.
Tukholman Gamla Stan, Tallinnan Vana linn ja Veronan roomalainen keskusta houkuttelevat valtavat määrät turisteja vuosittain. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka.
Kiinan muuri. Colosseum. Sagrada Familia. Taj Mahal. Pietarinkirkko. Eremitaasi. Versailles'n palatsi.
Yksikään matkailijoista ei jää suremaan sitä, että nyt jäivät 1960-luvun elementtitalot tai 1990-luvun virastorakennukset näkemättä.
Sama pätee Suomessa vanhaan Raumaan, vanhaan Porvooseen tai keskiaikaisiin tiilikirkkoihin. Ne vetävät matkailijoita kauneutensa vuoksi.
Perinne tarkoittaa rahaa myös asuntojen paremmassa kunnossapidossa ja siten jälleenmyyntihinnoissa. Ihmiset nimittäin pitävät parempaa huolta ympäristöstään, jos he kokevat sen kauniiksi ja säilyttämisen arvoiseksi. Rakennus säilyy ehjänä ja käyttökelpoisena, kun asukas sitoutuu siihen.
Sen sijaan ruma ympäristö saa osakseen kaltoinkohtelua.
Jos uusi arkkitehtuuri ottaisi huomioon klassisen suunnittelun muotopiirteet, se tarkoittaisi parempaa tuottoa sijoitukselle.
Kiinnostavaa on sekin, että usein on halvempaa korjata vanhaa kuin uudempaa taloa. Espoon seurakuntien hallintojohtaja Risto Hämäläinen kuvailee korjausrakentamisen säästöjä:
“Näin seurakuntatalouden näkökulmasta toivoisin, että joka seurakunnalla olisi keskiaikainen kivikirkko. Tuomiokirkon kunnossapitoon kuluu paljon vähemmän rahaa kuin näihin uusiin rakennuksiin. Jotain se kertoo tämän päivän rakennustekniikasta ja arkkitehtuurista.”
Katleena Kortesuo
6/28/2024
Tilaa Tiedustelun tiistaikirje
Katleena Kortesuo vastaa kysymyksiin, joita ehtinyt edes kysyä. Saat tiistaikirjeen sähköpostitse joka kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena tiistaina.
5,90 € / kk
Lukijoiden tuella
"Tilaa Tiedustelun tiistaikirje saman tien. Se on fiksu hankinta jokaiselle, joka haluaa seurata aikaansa. Puolueettomat tutkimukset osoittavat, että Tiedustelun tiistaikirjeen tilaajat ovat keskivertoa älykkäämpiä, analyyttisempia, tuuheatukkaisempia ja pitkäsäärisempiä."
Katleena Kortesuo
