Joona Tenan (Supermarsu, Roba, FC Venus) ohjaama uutuus on harvinainen tapaus jo siksi, että Suomessa kuvataan hyvin harvoin keskiajalle sijoittuvia elokuvia. Peruna-elokuva yhdistää hupaisalla ja kekseliäällä tavalla kaksi tasoa: nykyajan startup-yrittäjien kiihkeän menon ja 1600-luvun hitaan Suomen. Tarina kuvaa uskottavasti yrittäjien kivikkoista taivalta, vaikka elokuva ei olekaan tyylilajiltaan realismia. Pseudohistoriallinen komedia yhdistyy hahmojen kasvutarinoihin.
Untamo (mainio Joonas Nordman) on pahnan pohjimmainen eli Hevonperän kylän käymälöiden tyhjentäjä, jonka sydän on kuitenkin innovatiivisen keksijän. Hän pääsee ritariksi naamioituneena kauppakaravaanin mukana barokkia jo elävään Turkuun ja vierailemaan siellä porvarisauna-tapahtumassa.
Untamokin tuntee kutsumusta yrittäjäksi, ja lopulta tuotteeksi valikoituu upouusi ja herkullinen mukulakasvi maapäärynä eli modernimmin peruna. Suomeen on syntynyt uusi säätyluokka, porvarit eli vapaat kauppiaat, mikä mahdollistaa luokkaretken myös positiivista energiaa pursuavalle Untamolle ja hänen tiimilleen. Ongelma on tosin se, että Suomessa kansa syö enimmäkseen vain naurista ja suhtautuu uutuuksiin epäilevästi.
Elokuvassa on paljon herkullisia sivuhahmoja, kuten Kari Hietalahti äkäisenä linnanvoutina ja Alex Anton Turun startup-yhteisön maanisena vetäjänä. Antonin ja Killisilmää esittävän Linnea Leinon hahmoilla on puhevikaa ja karsastusta, mutta näistä piirteistä ei onneksi revitä huumoria, vaan hahmot esitetään sitkeinä ja menestykseen yltävinä, vaikka heillä on fyysisiä vammoja. Kyseenalaista tosin on se, että tervekehoiset näyttelijät esittävät hahmoja, joilla on näitä vammoja.
Tarina on humaani ja huumori nokkelaa, mutta vitsit sisältävät myös paljon "junttihuumoria" ja navanalusjuttuja. Peruna tuo mieleen yleensä nuorten tekijöiden netissä julkaisemat lyhyet ja satiiriset huumorivideot, paitsi että nyt muutaman minuutin videosta on tehty laadukkaasti toteutettu kokoillan elokuva. Tyyli tuo myös vahvasti mieleen anarkistiset Monty Python -elokuvat.
