Pahanhautoja käsittelee hienosti naisen vihaa ja väkivaltaisuutta
Pahanhautoja-elokuva edustaa Suomessa hyvin harvoin tehtyä genreä: psykologista kauhudraamaa. Rujo hirviö lurkkii pastellisävyisen unelmamiljöön kulisseissa. Todellinen hirviö on kuitenkin ankara äiti.
Pahanhautoja on osa suomalaisen nykyelokuvan voittokulkua. Elokuva sai ylistystä tammikuussa Sundancen elokuvajuhlilla Yhdysvalloissa yhdessä suomalaisen Tytöt tytöt tytöt -elokuvan kanssa. Molemmissa elokuvissa keskiössä on tyttöys. Pahanhautoja on jo ennen ensi-iltaansa myyty yli 40 maahan.
Suomessa tehdään enimmäkseen draamoja ja komedioita, joten psykologinen kauhudraama on virkistävä poikkeus. Lisäksi genrekokeilu on onnistunut erinomaisesti. Hyytävyyden lisäksi elokuva on hauska. Elokuvassa on bodyhorroria, mutta väkivaltaa ei pahemmin näytetä eikä elokuvassa ole muitakaan itsetarkoituksellisen rajuja kohtauksia, joten se sopii herkemmillekin katsojille.
12-vuotias Tinja elää murrosiän kynnyksellä. Hän yrittää toteuttaa herttaisen ja perheeseen panostavan mutta erittäin vaativan ja itsekkään äitinsä unelmaa menestymällä telinevoimistelussa. Äiti ei sallisi Tinjalle muuta elämää voimistelun lisäksi. Äiti esittelee koko maailmalle lahjakasta tytärtään ja idyllisen onnellista perhe-elämäänsä suositussa Ihana arki -videoblogissaan.
Tinjan elämä täyttyy pakonomaisesta äidin miellyttämisestä ja kauneuden vaatimuksen täyttämisestä. Ansaitakseen äitinsä rakkauden, Tinja piilottaa tältä kaikki negatiiviset tunteensa ja rumat puolensa.
Eräänä yönä Tinja löytää oudon linnunmunan. Hän kätkee munan huoneeseensa ja hautoo sitä salassa peittonsa alla, kunnes munasta kuoriutuu hirviö. Täydellinen koti muuttuukin kauhun näyttämöksi.
