Kärsimys ja kunnia -elokuvaa ei ole kärsimystä katsoa
Pedro Almodóvar on tehnyt yhden viime vuosien parhaista elokuvistaan. Kärsimyksessä ja kunniassa ikääntynyt elokuvaohjaaja muistelee elämäänsä ja kohtaa menneisyyden myös nykyhetkessä.
Espanjalainen elokuva Kärsimys ja kunnia kertoo katkeransuloisesta taiteilijaelämästä. Puoliksi omaelämäkerrallinen, puoliksi fiktiota oleva elokuva sisältää huumoria ja intiimiä draamaa, jota on ilo seurata.
Antonio Banderas, 59, esittää kovasti Pedro Almodóvarin, 66, kaltaista ikääntynyttä espanjalaista elokuvaohjaajaa Salvador Mallonista. Tätä vaivaavat monet fyysiset sairaudet, tyhjyyden kokemus ja inspiraation puute.
Menneisyys palaa Salvadorin elämään niin muistoissa kuin nykyhetkessä, ja hän miettii tekemiään valintoja. Hän muistelee lapsuuttaan, jolloin vähävarainen perhe muutti 1960-luvulla Valenciaan asumaan luolaan tehtyyn asuntoon. Äiti (Penélope Cruz, 45) loihti luolasta kotoisan asunnon, ja oli ylpeä koulussa hyvin pärjäävästä lahjakkaasta pojastaan (Asier Flores). Pieni Salvador kokee ensimmäisen intohimon heräämisen tutustuessaan taiteellisesta lahjakkaaseen ja komeaan remonttimieheen (César Vicente).
Nykyhetkessä Salvador luo sovintoa näyttelijä Alberto Crespoon (Asier Etxeandia), jonka kanssa hänellä on mennyt välit ensimmäisen elokuvaohjauksensa jälkeen. Salvador muistelee myös kiihkeää ensirakkauttaan 1980-luvun Madridissa ja vaikeaa eroa tästä kovia huumeita käyttävästä miehestä. Nykyajassa Salvador päättää itse kokeilla huumeita. Oman menneisyyden muistelu herättää Salvadorissa halun kertoa siitä taiteen kautta ja pelastaa itsensä kirjoittamalla.
