The Wind sai ensiesityksensä Suomessa jo vuosi sitten marraskuussa fantasia-, kauhu-, scifi- ja toimintaelokuvia esittävällä Night Visions -elokuvafestivaalilla Helsingissä. Näyttelijäisänsä puolelta suomalainen Emma Tammi sai silloin suomalaisessa mediassa huomiota Yhdysvalloissa tuotetulla esikoiselokuvallaan. New Yorkissa varttunut, nykyisin Los Angelesissa omaa Mind Hive Films -yhtiötään pyörittävä Tammi on ansioitunut aiemmin dokumenttiohjaajana. The Wind pääsi Yhdysvalloissa teatterilevitykseen viime huhtikuussa, ja nyt vihdoin myös Suomessa itsenäisyyspäivänä.
Villiin länteen sijoittuvan yliluonnollisen kauhutrillerin parasta antia ovat vahva naisenergia, demoniset kansantarut ja autenttisen oloinen preeriaelämän kuvaus. Tammi ei tosin ole yksin muuttamassa westernien kuvaa feminiinisemmäksi, sillä viime vuosina genressä on ilmestynyt myös esimerkiksi elokuvat Damsel (USA 2018) ja The Homesman (USA 2014). The Wind on tosin näistä ainoa, joka sekoittaa pakkaan mukaan kauhun.
The Wind leikittelee sen kanssa, ovatko pelottavat äänet ja näyt preeriademoneita vai raskaan elämän ja karun ympäristön aiheuttamia hallusinaatioita päähenkilön mielessä. Näyt tuntuvat myös liittyvän raskausaikaan, mikä saa elokuvan kommentoimaan niin raskausajan masennusta kuin kansantaruja vauvoja ryöstävistä hengistä.
Tapahtumapaikkana on tuulen tuivertama preeria 1800-luvun lopulla. Päähenkilö on vahva ja vakavailmeinen uudisasukas Lizzy (Caitlin Gerard), joka on elänyt kahdeksan vuotta maalaistalossa aviomiehensä Isaacin (Ashley Zukerman) kanssa. Muita asukkaita ei ole näköpiirissä. He saavat helpotusta yksinäisyyteensä, kun lähistölle muuttaa nuori pariskunta (Julia Goldani Telles, Dylan McTee). Toisaalta pakollinen seuraelämä hieman erikoisten ja uudisasukaselämässä vielä kokemattomien naapureiden kanssa myös rasittaa Lizzyä.
Päähenkilön kasvavan vainoharhaisuuden kuvaus on klassista kauhuelokuvakamaa ja kuvattu hienosti. Kuitenkin elokuvan leikkaus on turhankin kikkaileva, ja jatkuvasti vaihtuvien eri aikatasojen perässä pysyminen on välillä vaikeaa.
