Dansot ovat pojiksi pukeutuvia japanilaistyttöjä, jotka esittävät unelmaseuralaisia
Harva ulkomaalainen matkaaja on tietoinen japanilaisesta danso-kulttuurista, jossa tytöt esittävät androgyynejä ja huomaavaisia poikia. Danson voi tavata Tokiossa erityisessä teemakahvilassa tai klubilla, nähdä laulamassa idoliyhtyeessä tai vuokrata seuralaisekseen kävelylle.
Baarimikko saapuu viereeni kehumaan paitaani ja kännykkäkoruani. Hän antaa minulle katsottavaksi valokuva-albumin, jossa on paikan naispuolisista työntekijöistä kuvia erilaisissa asuissa kuten miesten puvuissa ja Halloween-naamiaisasuissa. Hän osoittaa omaa kuvaansa kahvilan seinällä olevassa julisteessa, missä hän poseeraa baarityöntekijän asussa: valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa liivissä.
”Kirei desu! Beautiful!” kehun.
Tokiossa on jo vuosia toiminut danso-kahvila Queen Dolce, jossa vierailin viime kesänä Akihabaran alueella. Kapean Akibako-tornin neljännessä kerroksessa olevasta kahvilasta ilmoittaa kadulla vain huomaamaton ständi, minkä ohitse ensiksi kävelimme. Ständissä lukee englanniksi, että niin tytöt kuin pojat ovat tervetulleita ja että kahvilassa saa tupakoida.
Danso-kahvilat on suunnattu ennen kaikkea nuorille sinkkunaisille, joille dansot esittävät unelmapoikaystäviä. Japanilainen danso-alakulttuuri on näkymätöntä monelle vakituisellekin Japanin-matkaajalle. Aiheesta löytää verkosta englanninkielisiä artikkeleja ja blogitekstejä. Yhtään suomenkielistä lehtijuttua ei tule vastaan.
Näissä artikkeleissa dansot mainitaan vain ammattiroolinsa kautta. Dansot tuntuvatkin asettuvan osaksi japanilaisten nuorten naisten pitkää perinnettä palveluammateissa, joissa heidän roolinsa on viihdyttää asiakkaita: maid cafejen tanssivat sisäköt, pop-musiikkiteollisuuden idolit, ”toimistokukat” eli office ladyt sekä klassiset maikot ja geishat. Dansot poikkeavat kaavasta siinä, että he eivät ole laittautuneet korostetun tyttömäisiksi ja heidän tehtävänsä ei ole viihdyttää miehiä vaan nuoria naisia.
Minua ja kahta naispuolista ruotsalaista ystävääni hermostutti, kun matkasimme hissillä ylös kahvilaan. Emme oikein tienneet, mitä odottaa. Esittäisivätkö työntekijät poikaystäviämme? Miten? Queen Dolce osoittautui kuitenkin rennoksi ja tyylikkääksi paikaksi.
