Frontiers in Neurology -sarjassa on julkaistu erittäin mielenkiintoinen tapauskertomus ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta lihasrappeumaa aiheuttavaan ALS:iin. Hoito toteutettiin uusiseelantilaisessa Waikaton sairaalassa professori Matthew C. L. Phillipsin johdolla.
Potilas, 64-vuotias mies, hakeutui alunperin hoitoon heikkenevän lihaskunnon vuoksi. Hänen puheensa oli muuttunut epäselväksi ja hänellä oli vaikeuksia niellä sekä kiinteää että nestemäistä ravintoa. Lisäksi hänellä oli lihaskipuja eri puolilla kehoa ja hän tunsi itsensä jatkuvasti väsyneeksi.
Miehellä diagnosoitiin ALS:n bulbaarinen alatyyppi, jonka oireet alkavat usein pään alueelta ennen kuin ne leviävät muualle vartaloon. Bulbaarinen ALS etenee aina erittäin nopeasti ja johtaa kuolemaan noin kaksi vuotta oireiden alkamisesta, kun taas spinaalisessa ALSissa elinajanodote on 3-5 vuotta.
Phillipsin ryhmä on ollut pitkään kiinnostunut ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta neurodegeneratiivisiin sairauksiin. Syynä on se, että käytännössä kaikissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa mitokondrioiden toiminta on jollakin tavalla häiriintynyttä.
Esimerkiksi ALSissa solujen mitokondriot ovat usein turvonneita ja epänormaalin näköisiä, ja myös niiden aineenvaihdunta on epänormaalia. Tämä ei koske vain hermosoluja, vaan monia sellaisiakin kudoksia, joihin ALS ei suoranaisesti vaikuta.
On kuitenkin olemassa keinoja, joilla mitokondrioita voidaan virkistää. Näistä tehokkain on liikunta, mutta myös paaston ja ketogeenisen ruokavalion tiedetään tehostavan mitokondrioiden aktiivisuutta. Koska liikunta on useimpien neurodegeneratiivisten sairauksien kohdalla poissuljettu, tutkijat päättivät kokeilla pätkäpaaston ja ketogeenisen ruokavalion yhdistelmää.
Potilas laitettiin ruokavaliolle, jossa oli 60 prosenttia rasvaa, 30 prosenttia proteiinia, viisi prosenttia kuitua ja viisi prosenttia hiilihydraattia. Hän söi vain kaksi kertaa päivässä ja aterioiden välillä sai ottaa vain vettä, kahvia ja/tai teetä. Häntä kehotettiin syömään itsensä aina kylläiseksi eikä laskemaan kaloreita. Potilas oli tupakoinut koko elämänsä ja poltti ruokavalion aikana edelleen noin kymmenen tupakkaa päivässä. Hänelle tarjottiin rilutsoli-lääkitystä, mutta hän kieltäytyi siitä.
Mitä tulokset sitten kertoivat? Ensinnäkin, tutkijat ovat tavanneet potilaan viimeksi 45 kuukautta, eli lähes neljä vuotta oireiden alkamisen jälkeen, mikä on käytännössä ennenkuulumatonta bulbaarisen ALS:n kohdalla ja potilas kykenee edelleen itsenäiseen elämään.
