Avaruustutkija ihastui lehmän sisäiseen kauneuteen

Ihmetys on hyvä vastalääke narsismiin ja ahdistukseen. Nyt alkavassa juttusarjassa ihmiset tieteen ja taiteen eri aloilta kertovat, mikä viimeksi ällistytti.

Anna Tommola

5/14/2017

Avaruustutkija Sini Merikallio on hiljattain innostunut lehmästä. Tarkemmin sanottuna lehmän vatsasta. Lempeäluonteisen märehtijän nelimahainen ruoansulatusjärjestelmä on tehnyt häneen suuren vaikutuksen. 
”Sen sisäisen bioreaktorin tehokkuus on oikeasti jotain aika ihmeellistä”, Merikallio sanoo haarukoidessaan salaattia Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksen Dynamicum-talon kahviossa. ”Lehmällä on siellä mahassa tavallaan oma eläintarha, joka huolehtii ruoansulatuksesta.”
﻿
Kuva: Sini Merikallio
Pötsissä, mahoista ensimmäisessä ja suurimmassa, asustaa litrakaupalla bakteereja ja alkueläimiä. Niiden ansiosta huonolaatuinenkin polttoaine vääntyy käymisprosessissa kelvolliseksi proteiiniksi. Lehmä pystyy hyödyntämään rehunsa erinomaisesti ja esimerkiksi itse syntetisoimaan kaikki tarvitsemansa aminohapot, toisin kuin ihminen.
Eikä siinä kaikki, Merikallio huomauttaa. ”Myös se mekaniikka: miten mahan rytmiset supistukset liikuttavat sitä massaa. Se on todella hienosti kontrolloitu kokonaisuus.”
Suomen tunnetuimpiin avaruustutkijoihin kuuluva Merikallio on parhaillaan opintovapaalla työstään Ilmatieteen laitoksella ja lukee neljättä vuotta eläinlääketiedettä. Koirat ja hevoset ovat olleet hänelle jo ennestään läheisiä harrastuskavereita, mutta lehmiin hän on tutustunut vasta nyt – niin silmästä silmään kuin avattuna leikkauspöydällä.
”Huomaan, että mitä enemmän tiedän lehmistä, sitä enemmän pidän niistä.”
IHMISKUNNAN KOHTALOSTA KOIRAN TUNTEISIINMerikallio on ensimmäinen suomalainen, joka on kokeillut elämistä Marsissa: hän vietti kaksi viikkoa Mars-simulaattorissa Utahin autiomaassa vuonna 2003. Vuonna 2008 hän pyrki Euroopan avaruusjärjestön astronauttiohjelmaan ja pääsi kymmenestätuhannesta hakijasta kahdensadan parhaan joukkoon.
﻿